Miten ja milloin yhtyeenne on perustettu?
Tapasimme koulussa vuonna 1991. Päätimme sitten yksimielisesti toteuttaa pirullisen suunnitelmamme hallita koko maailmaa.

Mistä yhtye on saanut nimensä?
Ei mistään. Se on vain nimi, joka on sopivasti “crashing”. Tai sen perusteella voisi myös kuvitella, että me olemme J.G. Ballardin ja hänen nyky-yhteiskuntaa arvostelevan kritiikkinsä kannattajia. Haluamme tarjota jotain aitoa ja lämminhenkistä sen sijaan, että vain ylistäisimme status quoa (enkä tässä yhteydessä tarkoita yhtyettä).

Keiltä muusikoilta olet saanut vaikutteita?
Eniten minua on inspiroinut David Bowie ja hänen Ziggy-kautensa. Hän ei onneksi ole ainoa, joka on vaikuttanut paljon työhöni. Muut artistit tulevat kuitenkin selvästi tärkeysjärjestyksessä hänen jälkeensä. Mielestäni muita hyviä yhtyeitä ovat esimerkiksi Smashing Pumpkins, The Beatles, The Kinks, The Rolling Stones, Air, Sigur Ros, Phoenix, U2 ja Eppu Normaali.

Mitä hyviä ja huonoja puolia on Suomessa muusikkona olemisessa?
Hyvänä Suomessa pidän sitä, että musiikkimaailma tuntuu olevan suhteellisen aito. Ihmiset tekevät musiikkia musiikin itsensä takia eivätkä rahan takia… koska rahaa ei Suomessa musiikkimaailmassa ole saatavilla. Huono puoli on, ettei musiikilla elä, sillä tulot ovat liian alhaiset. Tilanne on todella kaksipiippuinen.

Minkälainen kuva sinulla on ranskalaisesta musiikista?
Ranskalainen musiikki tuo mieleeni 1960-luvun skootterit. Esimerkiksi Air tai Phoenix ovat ranskalaisia yhtyeitä, joista pidän.

Onko olemassa joku ranskalainen kappale, josta erityisesti pidät?
Air –yhtyeen “Ce matin là” on yksinkertaisuudessaan todella hyvä, pehmeä kappale, josta välittyy erittäin kauniita tunteita. Vaskipuhaltimet tässä kappaleessa ovat erinomaiset.

Kuinka määrittelisit musiikkityyliänne?
“Erinomaista scheissea”

Oletko joskus harkinnut musiikkityylin vaihtamista kokonaan?
Mielestäni musiikkimme kehittyy jatkuvasti, mikä on tärkeätä luovuuden ylläpidon kannalta. Olen viime aikoina jopa kirjoittanut jazzahtavia kappaleita, mutta en usko, että ne tulevat levyllemme.

Mitä aiheita käsittelette lauluissanne?
Rakkautta ja vempaimia. Minulla on taipumus kirjoittaa lauluja, jotka kuuluvat “nykyaikais-kansanperinteis-lapselliseen” tyyliin.

Mikä ohjelmistonne kappale on sinun suosikkisi?
Se vaihtelee koko ajan. Pidän kappaleesta “Oh what a night”, koska mielestäni siinä tulevat hyvin esille ne tunteet, joita ennen ensimmäistä suudelmaa voi kokea. Ne tunteet ovat niin aitoja, niin viattomia.

Käyttekö säännöllisesti kiertueella? Soitatko mieluummin musiikkia yleisön edessä vai studiossa?
Pidän enemmän studiossa soittamisesta, mutta lavallakin on mukava olla. Studiossa yritetään saada valmiiksi jotain, joka tulee säilymään iäisyyden, kun taas lavalla tilanne on päinvastainen. Lavalla pitää antaa kaikkensa 110 prosenttisesti, jos haluaa, ettei konsertti lipsahda käsistä.

Mikä levyn teon vaiheista on sinulle mieluisin?
Se erittäin nopea hetki, jolloin yllättäen kuulen musiikin niin kuin en sitä koskaan ennen ole kuullut, kuin eräänlaisena kokonaisuutena. Kaikki pienet tekniset ja ammatilliset ongelmat unohtuvat, on vain musiikki… LAULU.

Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Aimee Mann ja Leonard Cohen.

Tyhmä kysymys… Mikä on lempikappaleesi?
David Bowien “Life On Mars” on täydellinen kappale.

Muusikkona ja säveltäjänä, mitä mieltä olet internetistä?
Olen aika pessimistinen. Pelkään pahoin, että tällä hetkellä artistit ja säveltäjät häviävät enemmän rahaa internetin takia kuin mitä sen avulla ansaitsevat. Hyvä puoli internetissä on, että sen ansiosta on helpompi olla yhteydessä fanien kanssa.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
Jatkan laulujen kirjoittamista ja säveltämistä. Minun pitäisi kuitenkin myös yrittää päättää opintoni ja saada juristin diplomini.

Kertoisitteko meille, kuinka EV perustettiin?
Vuonna 1981 Nantesissa, ainoana tavoitteena tehdä rock’n'roll –musiikkia bretoniksi ja suomeksi, rock– ja kansanmusiikkivaikutteita sekoittaen. Vuonna 1991 EV:stä tuli ammattilaisyhtye ja konsertteja on ollut yli 700 Ranskassa ja muissa maissa. Yhtyeeltä on ilmestynyt viisi cd:tä, joista viimeisimmän julkaisi Globe/Sony vuonna 2001.

Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat yhtyettänne? Miten määrittelisitte musiikkianne?
-Yhtye: energinen, ystävällinen, kekseliäs, identiteetiltään voimakas
-Musiikki: omaperäistä, voimakasta, melodista, raivoisaa, tanssittavaa

Laulatte bretoniksi ja suomeksi. Selittäisittekö, miksi valitsitte nämä kielet?
Laulamme myös ranskaksi. Bretoniksi koska Gweltaz (kitara) on bretoni ja suomeksi koska Jarilla (basso) on suomalainen äiti.

Eikö tällainen kielivalinta estä teitä saamasta laajempaa yleisöä?
Päin vastoin, keikkailemme paljon ulkomailla, enemmän kuin maanmiehemme jotka laulavat englanniksi tai ranskaksi. World-music –ilmiö ja viehtymys kelttiläiseen musiikkiin tukevat meitä valinnassamme.

Pidättekö itseänne aatteellisena yhtyeenä?
Kyllä, eritoten koska olemme päättäneet laulaa bretoniksi (vähemmistökieli, jota Ranskan hallitus ei tunnusta).

Selittäisittekö suomalaisille lukijoillemme, mitä ovat “Diwan”-koulut ja mikä on yhteytenne niihin?
DIWAN-kouluissa kaikki tunnit pidetään bretoniksi, paitsi tietenkin ranskantunnit. Kouluja on joka puolella Bretagnea ja myös Nantesissa. Gweltazin lapset käyvät sitä ja meillä on vuonna 2001 yhteinen musiikkiprojekti Nantesin Diwan-koulun oppilaiden kanssa.

Onko EV keikkaillut Suomessa?
Vuonna 1984 Turussa Ruisrockissa
Vuonna 1985 useampia keikkoja kesällä, mm. Helsingissä Kaivopuistossa
Vuonna 1999 (maaliskuussa) kymmenen konserttia Pauli Hanhiniemen Perunateatterin kanssa Lapista Helsinkiin Tavastialle
Vuonna 1999 (heinäkuussa) Tammerfestissä Tampereella

Tulette pian Suomeen. Kertoisitteko tästä kiertueesta?
Joulukuussa 2000 on neljä keikkaa: 8. päivä Hämeenlinnassa, 9. päivä Ähtärissä, 10. päivä Tampereella ja 12. päivä Helsingissä.
Yhä ystäviemme PHP:n kanssa, paitsi Helsingin keikalla, joka on Kalevala-aiheinen ilta.
Meillä on suunnitteilla saattaa levitykseen uusi levymme Suomessa vuoden 2001 kuluessa.

Voisitteko mainita kolme suomalaista artistia/yhtyettä, joita arvostatte paljon?
Sielun Veljet ja Ismo Alanko, Värttinä ja Leevi and the Leavings.

Mikä on suomalainen sävy tai vaikutus (kielen lisäksi) yhtyeessänne?
Musiikilliset vaikutteet, sillä kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, ennen kaikkea rokkia, ja laulujeni sanoituksiin vaikuttavat paljon matkani, lomani, sukulaiseni joita minulla on yhä Turussa. Pidän suomalaisen musiikin melankolisesta ja hieman surullisesta puolesta.

Ketkä muusikot ovat antaneet sinulle vaikutteita?
NWA, Public Enemy, LL Cool J, Mickael Jacksin, Kassav, Zaïko, Langa Langa.

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet muusikkona oloon Ranskassa?
Hyvä puoli.. sanoitusten voima. Huonona puolena voi mainita sen, että ranskan kieli ei swingaa kuten englanti eikä se ole yhtä hyvää vientitavaraa.

Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Moderni ja hyvin järjestäytynyt pohjoinen kansa. En tunne tapojanne kovin hyvin..

Tunnetko suomalaista musiikkia tai suomalaisia muusikoita?
Olen kuullut teikäläisestä rapista, ja muistakin musiikeista, mutta en tunne ketään muusikkoa. Olen kuullut että teillä on hyvää puhdasta ääntä.

Miten määrittelisit musiikkityylinne?
Ranskalaista soolohiphoppia, artistina ja jokapaikan tuottajana tai toteuttajana.

Tuntuuko sinusta että musiikkityylisi olisi muuttunut paljon vuosien varrella?
Tyylini on kehittynyt, olen kokeillut muita sointuja eri vaiheissa: zoukia, rythm and bluesia, raggaa, afrikkalaisia musiikkityylejä.

Miten koet ja selität kaikki nämä muutokset?
Ikä, tutkimus, muiden vaikutus ja myös oma syntyperäni.

Oletko ajatellut muuttaa kokonaan musiikkityyliä?
En soolona, mutta tuotemerkkini tuottaa sitä miltä siitä tuntuu.

Mitä aiheita käsittelet lauluissasi?
Taistelua, koulutusta, intohimoa, ajattelua, kuvitelmia, rakkautta, vihaa..

Mikä on suosikkikappaleesi ohjelmistossasi?
Ne ovat kaikki omia lapsiani, mahdotonta sanoa.

Käytkö säännöllisesti kiertueella?
Ranskassa, Karibialla, Afrikassa, Montrealissa, joo..

Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa?
Pidän luomisesta, eli siis studiotyöskentelystä.. nukun studiolla, se on kotini. Lavallaolo on esiintymistä, sitä että menee ulos ja näkee ihmisiä. Molemmat ovat minulle tarpeellisia.

Kun valmistelet uutta levyä, mistä vaiheesta pidät eniten?
Miksausvaiheesta, sillä se on monen kuukauden ympärivuorokautisen työn ja ajattelun yhteensovittaminen.

Mitä musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
Hiphoppia, raggaa, afroa ja zoukia.

Mitä ajattelet Internetistä muusikkona?
Se on meille kovin vaikeaa!

Oletko sitä mieltä että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Mielestäni pitäisi toteuttaa “1 kappale = 1 euro ” –politiikkaa, se ei ole kallista ja siinä kunnioitetaan kaikkia (kappalemyynti).

Mitä suunnitelmia sinulla on?
Kuva, elokuva ja tuottaminen.

Keiltä muusikoilta tai taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Nuorena kuuntelin paljon David Bowie’a, Beatlesiä, ACDC:tä sitten Alien Sex Fiend’iä, Joy Divisionia 80-luvun lopulle saakka, jolloin Acid house –musiikki syntyi ja rupesin heti kuuntelemaan sitä. Siihen aikaan se oli minulle kuin raikas tuulenpuuska. Siinä oli sellaista äänten monimuotoisuutta, jota en enää löytänyt “rockista” ja se innoitti minua myös syntetisaattoritunneilla.

Mitkä ovat muusikkona olon tärkeimmät hyödyt ja haitat Ranskassa?
Minun mielestäni on kolme etua: Sacem (yhdistys, joka valvoo tekijänoikeuksia) on erityisen pätevä. Free lance –asema mahdollistaa korvausten saamisen sellaisina aikoina, joina ei pidä konsertteja jne. (tietenkään se ei ole niin yksinkertaista, etenkään näinä aikoina, joina tätä etua ollaan uudelleen arvioimassa). Toinen hyöty on se, että Ranska on eräänlainen kulttuurinen, maantieteellinen ja liike-elämän kohtauspaikka. Naapuriemme erilaiset vaikutteet kantautuvat meille jatkuvasti.

Ainoa haitta, mutta sekin on katoamassa, on huonommuuden tunne sitä rockin aikakautta kohtaan, jolloin kielemme kansainvälisellä tasolla koettiin “heikkoutena”. Kuitenkin elektronisen musiikin nousun jälkeen ja usean ranskalaisen bändin päästyä maailman kartalle, tämä tunne on kadonnut. Ainoa “mutta” on se, että Ranska edelleen jatkaa protektionismia ja voi joskus olla jarruna sellaisille elektronisen musiikin muusikoille, jotka ovat valinneet soittavansa instrumentaalikappaleita tai ovat valinneet toisen kielen kuin ranskan.

Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Olen käynyt Skandinaviassa (Oslossa ja Kööpenhaminassa), mutta en viipynyt kauan. Saatoin kuitenkin todeta, että Ranskaan verrattuna sosiaaliturvajärjestelmä vaikutti hivenen edistyksellisemmältä, ja siitä lähtien kun olen tehnyt töitä Illën kanssa, tunnen tanskalaista kulttuuria vähän paremmin. Valitettavasti en tiedä paljonkaan Suomesta, mutta olen varma, että se oikein mielenkiintoinen maa.

Tunnetko suomalaista musiikkia/suomalaisia taiteilijoita?
Valitettavasti olen aika tietämätön sillä saralla.

Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Minusta se on sekoitus sellaista musiikkia, jota olen kuunnellut, jota kuuntelen ja josta pidän. Se on sekoitus  rockia, poppia ja dubia elektroniseen musiikkiin pohjautuen. En juutu johonkin tiettyyn “tyyliin”, sillä se ei olisi tapaistani.

Onko musiikkityylisi sinusta muuttunut paljon vuosien mittaan?
En tiedä voiko sanoa paljon. Minusta se on tosiaan muuttunut tai pikemminkin kehittynyt. Mutta aina kuitenkin samaan suuntaan eli yhä monimuotoisempaan ja sekoittuneempaan tyyliin.

Mistä huomaat ja miten selität nämä muutokset?
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että onnistun tekemään juuri sitä mitä haluan tietäen, että se mitä tein eilen, on kaukana siitä mitä haluan tehdä juuri nyt ja huomenna. Minusta musiikki ei ole paikallaan pysyvää eikä kukaan taiteilija elämänsä lopussa ole saavuttanut päässään olevaa päämääräänsä tai täydellisyyttä. Kyse on jatkuvasta kyseenalaistamisesta, ja matkan varrella tulee enemmän tai vähemmän onnistumisia.

Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossasi?
Pidän “Super harmonystä” sen energisyyden, funkyn soundin ja tietenkin positiivisen sanoituksen johdosta.
Pidän “Gun jha babystä” sen synkkyyden ja raskauden takia.

Konsertoitko säännöllisesti?
Tällä hetkellä Pills ei konsertoi, koska teen parhaillaan uutta levyä. Viimeisimmän levyni piti ilmestyä vuonna 2002, mutta se on edelleen jumissa Island Francessa. Joten tällä hetkellä, kuten sanoinkin, olen kuvaamassa Illën kanssa (a&r levylle, manager, ja minä tietenkin vastaan livenä soivista koneista).

Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa? Miksi?
Minulle on kyse kahdesta täysin eri asiasta enkä voi tehdä niitä samaan aikaan. Minun on pakko keskittyä kokonaan jompaankumpaan: kolme kuukautta studiossa tai kolme kuukautta konsertteja. En ole ollenkaan samassa mielentilassa, kun teen niistä toista. Sitä vastoin on hyvin mielenkiintoista olla studiossa,  soittaa kappaleita livenä ja palata sitten studioon työstämään näitä kappaleita sillä perusteella, miten ne ovat toimineet livenä ja mitä niistä on oppinut – siinä voi ottaa huomioon yleisön reaktiot, ja meidän reaktiot.

Mistä vaiheesta pidät eniten valmistellessasi kappaletta tai levyä?
Pidän ilman muuta eniten siitä vaiheesta, jona löydän soundin, musiikillisen langan, beatin, joka saa minut sanomaan “tää on hyvä”, ja joka saa minut kuvittelemaan päässäni siihen jatkon. Kyse on melkein “transsista”.

Ketä kuuntelet tällä hetkellä?
Yritän pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu, kuuntelen radiota, katson musiikkivideoita tv:stä silloin, kun pidän taukoa. R&B:ssä on aika kivoja juttuja (erilaisten tyylien sekoituksia…). Mutta kuuntelen usein Coldcutin ensimmäistä levyä ja myös debyyttialbumia Letfieldiltä, Prassilta, Insane clown possee’lta, Lkj:ltä…

Sitten yksi typerä kysymys… Mikä on kaikkien aikojen lempilaulusi?
Louis Armstrongin “Wonderfull world”.

Mitä mieltä olet muusikkona Internetistä?
Internet on periaatteessa hieno kaupallinen ja tiedonhakuväline, ja käytän sitä päivittäin sähköpostiin ja myös saadakseni tietoa materiaaleista, kuunnellakseni kappaleita.
Viimeisin mastering, jonka tein Illëlle tapahtui Internetin kautta: lähetin äänitiedostot New Yorkin, insinööri teki hommansa ja lähetti meille takaisin uudet tiedostot, jotta saatoimme kuunnella ja arvioida niitä uudelleen. Siinä säästyy valtavasti aikaa. Ja sitten, kun nopeat Internet –yhteydet ja tietokoneet ovat entistäkin nopeampia voidaan kunnon sessioita pitää netissä päivittäin (vaikka kyllä niitä jo nytkin voidaan järjestää joillakin tietokoneohjelmilla).

Onko Internet mielestäsi todellinen uhka taiteilijoille (jos ajatellaan tekijänoikeuksia)?
Tulee mieleen aika, jolloin käytiin samaa keskustelua kasettien suhteen. Ainoastaan se on muuttunut, että laatu pysyy samana (en tarkoita mp3:sia).
Ongelmaan ei ole montakaan ratkaisua. Ranskassa kyse oli 2 frangin keräämisestä per tyhjä, uutena ostettu levy. Se raha olisi maksettu, mutta se olisi maksettu niille, jotka johtavat tekijänoikeusasioita, vaikka he eivät välttämättä olekaan niitä kaikkein kopioiduimpia artisteja.
Jos levyt olisivat vaikka hinnaltaan halvempia… En usko, että yleisölle pitäisi olla vihaisia “piratismista”, sillä sille annetaan mahdollisuudet tehdä sitä: nopeat Internet-yhteydet ja kaivertimet.

Yritetään löytää muita ratkaisuja keksimällä levyjä, joita ei voi kopioida, mutta se on mahdotonta. Siitä lähtien, kun levyt muuttuvat numeerisiksi, kaikkea voidaan “hakkeroida”, joten se on keinotekoinen ratkaisu…
Pitäisi palata siihen hetkeen, jolloin Universalia hallussaan pitävä Philips toi markkinoille kaivertimen heti myytyään Universalin. Minusta se oli aika törkeää.

Tällä hetkellä ainoastaan kokonaisten kappaleiden tai levyjen myynti Internetissä mahdollistaa sen, että taiteilijoilla on jonkinlaisia tekijänoikeuksia… Siinäkin on kuitenkin yksi jippo: Internetin kautta tapahtuva myynti lisääntyy yhä enemmän, mutta mitä tulee taiteilijaan, tällainen myynti aiheuttaa hänen sopimuksessaan suuria kiistakysymyksiä…

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleviksi kuukausiksi/vuosiksi?
Saada uusi levyni valmiiksi ja saada se myyntiin, tehdä kiertue, tehdä Illën toinen levy. Luulen, että vuosi 2004 tulee olemaan melko mielenkiintoinen…

Olisitko valmis tulemaan “Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Erittäin mielelläni!!!

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.

Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.

Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.

Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.

Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.

Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.

Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.

Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.

Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.

Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.

Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »

Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.

Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.

Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.

Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.

Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia

Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »

Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.

Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!

Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!

Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.

Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.

Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!

Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.

Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.

Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.

Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.

Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.

Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.

Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.

Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.

Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!

Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.

Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.

Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.

Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.

Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.