Ranska.net

Mitkä olivat aikomuksesi, kun aloitit uuden levysi tekemisen?
Pohjimmiltaan halusin näyttää kuka olen, mistä tulen, mitä tunnen, mitä haluan… lyhyesti sanottuna, esitellä itseni. Itse asiassa tämä kahdeksas levyni on ikään kuin omakuvani.

Eikö se ole hieman narsistista?
Ei, koska tämä omakuva heijastaa suuremmassa mittakaavassa yhtä aikakautta ja sukupolvea. En pidä itseäni minkään asian puolestapuhujana, minun ei tarvitse todistella mitään kenellekään, mutta olen myös tietyn aikakauden lapsi. Vaikka tarinani onkin omani, se sekoittuu samalla monien muiden tarinoihin. Itse asiassa juuri tämä seikka hämmästytti minua eniten tehdessäni tätä levyä. François Delabrièrellä, Jean-François Bergerillä (muut levyn toteutuksesta vstanneet), kaikilla sanoittajilla ja säveltäjillä, jotka ovat osallistuneet tähän seikkailuun, on erilaisuudestaan huolimatta samat mieliteot, kiinnostuksen kohteet ja usein myös sama näkemys elämästä. Eikä ole sattumaa, että olemme kaikki pikkuisen vajaa 40-vuotiaita. Vietimme neljä kuukautta yhdessä eräänlaisessa työpajassa, jossa ihmiset lappasivat edestakaisin; yritimme monenlaisia asioita, etsimme ratkaisuja, epäonnistuimme, löysimme vastauksia, mutta emme olleet hetkeäkään pohjimmiltaan erimieltä asioista. Tämä levy on myös heidän kaikkien omakuvansa. Useiden alojen yhteisluomus.

Mistä sait idean tehdä laulun “Mirabeaun Silta” (”Le Pont Mirabeau”) -runosta?
Itse idea ei ole uusi, Ferré on jo laulanut sen, tosin eri melodialla. “Mirabeaun silta” on yksi perusteksteistäni samoin kuin Rimbaudin “Laaksossa Nukkuva” (”Le Dormeur du Val”), Verlainen ja Prévertin runot ja jotkin Cocteaun tekstit. Neljätoistakesäisenä halusin tulla runoilijaksi ja minulla oli sitä varten mustepullo huoneessani. Emmin kovasti käydä siihen käsiksi. Epäonnistuminen oli sietämätöntä, hirveää. Samaan aikaan halusin kuitenkin todella yrittää. Vältin mahdollisimman paljon leikkimästä sanoilla, kirjoitin suoraan ja yksinkertaisesti. Olen tietenkin iloinen, että tätä laulua soitetaan radiossa, mutta vielä iloisempi siitä, että nuorilla on näin mahdollisuus kuunnella Apollinairen runoa.

Vastaako jokainen levysi laulu jotakin tiettyä elämäsi vaihetta?
Enemmän tai vähemmän; jotakin hetkeä, muistoa tai toivetta. Joskus laulu on myös sekoitus useampia asioita. Esimerkiksi laulun “J’aurais Voulu” melodia on muunnelma veljeni ihaileman tsekkiläisen säveltäjän Bedrich Smetanan tunnetusta sinfonisesta runosta Moldau. Hän rakasti tätä sävellystä ja kuunteli sitä tauotta. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Samoin laulu “Besame Mucho”, joka on soinut minulla päässä pikku pojasta asti. Ja kun tämä nyt on jo noin 178:s versio samaisesta laulusta, olen yrittänyt saada siihen mukaan pikkuruisen hulluutta, aistilliuutta ja huumoria. Vaikka se olisikin joidenkin mielestä naurettavaa, sillä ei ole merkitystä. Kun suostuu olemaan hieman naurettava, on kaikista aidoin ja koskettavin. Ja sikäli halusin tai en, “Besame Mucho” on osa minua. Uskon vilpittömästi että ihminen koostuu muistoista ja kohtaamisista. Kannamme mukanamme kaikkia asioita, jotka ovat olleet meille tärkeitä, ja ihmisiä, jotka ovat antaneet meille jotain. Koskaan ei pidä pelätä sanoa kiitos.

Toisin kuin sinulla yleensä on ollut tapana, olet tällä kertaa työskennellyt monien eri sanoittajien ja säveltäjien kanssa, kuten esimerkiksi Jean Fauque, Jacques Duvall, Marc Esposito, Romano Musumara, Richard Mortier, Georges Lunghini, Frédéric Momont ja J. Kapler…
Kyllä, halusin erilaisia näkökohtia ja sanoituksia, yhteisteoksen. On mukavaa olla muiden kirjoittajien seurassa, vaihtaa ajatuksia, ja kun työskentelee yhdessä, on aina paljon opittavaa. Olen tuntenut Jean Fauquen 20 vuotta, mutta emme olleet koskaan aikaisemmin työskennelleet yhdessä. Hän on henkilö, jonka läsnäolo on samalla sekä huomaamaton että voimakas. Henkilö, joka nauraa kokoajan, mutta jonka sanat ovat aina riipaisevia. Olen aina pitänyt Jacques Duvallin työstä, erityisesti lauluista, jotka hän on tehnyt Liolle tai Alain Chamfortille. Marc Espositosta taas tiesin journalistitaustan sekä loistavan filmin, jonka hän on omistanut Patrick Dewaerelle. He muistuttavat toisiaan kaikki kolme. Arvostan heissä valtavasti tiettyä kepeyttä, heidän tapaansa uhmata vaikeuksia, vaikka elämä kuinka koettelisi.

Levyllä on hyvin kaunis duetto Françoise Hardyn kanssa..
Siinä tiivistyy myös vanha unelma koskettaa kauneutta, “kuun hohdetta” niin kuin Charles Trénet sanoi. Mielestäni Françoisen kasvot ja ääni tuovat mieleen kaiken tämän. Hän on todellinen ikoni. Koska hän osoitti minulle yhden ensimmäisistä suosionosoituksista, joita olen ammatissani saanut, ja koska tiesin hänen pitävän “Chère Amiesta”, pyysin häntä laulamaan sen kanssani. En uskonut hänen innostuvan ajatuksesta, mutta hän suostuikin. Kun hän tuli nauhoittamaan laulua, olimme kaikki aivan ramppikuumeessa. Kun hänen äänensä sitten kuului kaiuttimista, olimme kuin lumottuja. Se oli hyvin herkkä hetki.

Laulat albumilla duettoja myös Claire Keimin ja Cristina Maroccon kanssa. Sinusta tulee yhä enemmän “todellinen duetisti”…¨
On totta, että François Hardyn, Catherine Ringerin, Véronique Sansonin, Princesse Erikan ja muutamien muiden kanssa, minulla olisi mahdollisuus tehdä melkoinen duettojen albumi. Itse asiassa pidän siitä todella paljon. On hienoa kurkottaa äänellään kohti toista ihmistä. Se on vähän kuin saisi näytellä ihailemansa näyttelijän kanssa. Duetto on kuin pieni elokuva. Suunnittelen kohtauksen, suljen silmäni ja avaan ne taas, toinen on edelleen siinä, mutta erilaisena. Se saa aikaan monia asioita, monia kohtauksia. Lauloin kerran Jean-Jacques Goldmanin kanssa, mutta tosiasiassa laulan kyllä mieluummin naisten kanssa. Se on joka kerta kuin rakkaustarina, joka kestää 3 minuuttia ja 20 sekuntia.

Musiikillisesti levysi leikittelee sävyillä, mutta ei vastakohdilla…
Suunnittelin sen ikään kuin matkakertomukseksi. Halusin kokoelman erilaisia tunnelmia, niin että kuulija voisi kuvitella kulkevansa läpi monien maailmankolkkien, joista itse pidän: Aasia, Välimeren alue, Itä-Eurooppa, Englanti. Halusin, että kuulijan olisi mahdollista keskustella monien eri musiikkityylien kanssa: jazzin, italialaisen laulun, japanilaisen perinteen, John Barry -tyylisen popin, ja kaikki ihan sulassa sovussa. Eikä ainakaan missään nimessä pikavauhtia. Myötävirtaan, itämaisella purrella risteillen… Olen pitänyt kiinni siitä, että levyn läpi kulkisi kuin pitkä punainen lanka. Oikeita lauluja, melodioita, tekstejä, jotka pysyvät rytmissä ilman aggressiivisuutta ja kauniita Jean François Bergerin tekemiä jousisovituksia.

Mistä yhtyeen nimi tulee?
P tulee sanoista Paris, Perceverencia (katu Havanan keskustassa), Patchanka ja Pfunk. 18 viittaa Pariisin 18. kaupunginosaan.

Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet musiikkimakuusi?
Olen saanut vaikutteita vähän joka puolelta, sillä aloitin musiikin tekemisen jo vuonna 1977.

Mitä ovat muusikonelämän hyvät ja huonot puolet Ranskassa?
Hyvä puoli on ainutlaatuinen laki, joka mahdollistaa freelancer-aseman työttömyysturvineen muusikoille ja muille esittävän taiteen tuottajille, joilla ei ole vakituista työtä.
Huono puoli taas on se, että työttömyysturvan ehtoja aiotaan kiristää.

Millainen mielikuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Rittin (P18:n entinen jäsen) äiti on suomalainen. Niinpä tunnen Suomea jonkin verran eikä minulla ole stereotyyppisiä mielikuvia suomalaisista.

Millainen mielikuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Tiedän 22-Pistepirkon ja Jori Hulkkosen, ja myös sen yhtyeen, joka soittaa elokuvassa “Mies vailla menneisyyttä”.

Miten määrittelisit P18:n musiikkityylin?
Funk latino- ja electropicalmausteilla.

Oletko koskaan suunnitellut muuttavasi bändin musiikkityyliä?
Kyllä, voisin tehdä myös punk rockia.

Millaista musiikkia ja mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Kotonani on katkeamaton musiikkivirta: radio, televisio tai internetradio on päällä kaiken aikaa… Vieläköhän nykyisin olisi mahdollista tyytyä kuuntelemaan vain yhden artistin musiikkia?

Haastattelun typerä kysymys: mikä on suosikkikappaleesi ja miksi?
John Lennonin “Imagine”. Olen itsekin haaveilija.

Käytätkö tietokonetta kappaleiden säveltämisessä ja uuden levyn valmistelemisessa?
Jatkuvasti.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Haluan muuttaa isompaan asuntoon ennen viidettä maailmansotaa, ja saada lapsen.

Milloin ja miten yhtyeenne sai alkunsa?
Eric: Yhtye syntyi vuonna 1989 ja alkuaan se oli sähkökitaroista koostuva trio, joka soitti kovaäänistä musaa. Sitten minä tein lyhyen soolouran Eric Loisillonina, ja sen jälkeen tapasin Patricen.
Patrice: Minä tulin yhtyeeseen vuonna 1997. Olin innostunut Ericin aikaisemmista teoksista ja halusin ehdottomasti työskennellä hänen kanssaan. Ericin ilmaisukeinoihin kuuluivat niin sanat ja soolojaksot kuin hiljaisuuskin. Eric käytti vivahteita tarkemmin hyväksi kuin minä siihen aikaan (katso kommenttiani jäljempänä).

Mistä yhtyeen nimi on peräisin? (Les oisillons tombés du nid = (suom.) pesästä pudonneet linnunpojat)
Eric: Keksin sen eräänä iltana kun vielä asuin vanhempieni luona ja yritin saada unen päästä kiinni. Pidän eri puolista, joita nimeen sisältyy: toisaalta se on surullinen ja hauska, toisaalta julma ja suloinen.

Ketkä muusikot ovat antaneet teille vaikutteita?
Patrice: Omasta puolestani voin nimetä esimerkiksi seuraavat: Robert Wyatt, Captain Beefheart, Fred Frith, Laurie Anderson. Pidän heidän uteliaasta ja vapaasta asenteestaan ja taloudellisuudestaan eri ilmaisukeinojen käytössä. Samaa löytyy myös japanilaisesta klassisesta musiikista ja vaikkapa Munir Bachirilta. En kyllä ole varma, erottaako nämä vaikutteet meidän musiikistamme…
Jos puhutaan ranskalaisesta musiikista, olen oikeastaan heikkona ranskalaisiin naislaulajiin: Marie Laforet, Jeanne Moreau, Mireille, Anne Sylvestre, Brigitte Fontaine. Täytyy myöntää, että vanhan ajan chansonit saavat minut usein ikävystymään toden teolla, lukuunottamatta muutamia ikivihreitä kuten Brassens ja Bobby Lapointe, les Frères Jacques, Gilles & Julien, Serge Gainsbourg, Albert Marcoeur, ja jossain määrin myös Alain Bashung.
Viimeaikaisiin löytöihini kuuluvat Aznavour, Reggiani, Bécaud ja Félix Leclerc, ja salaperäisellä tavalla olen alkanut imeä vaikutteita heiltäkin.
Eric: Elvis Presley oli ainoa musiikillinen esikuvani 5-vuotiaasta 13-vuotiaaksi. Ja sen jälkeen kaikki ne sovinnaiset laulajat, jotka käsittelivät aiheitaan epäsovinnaisesti (Renaud, Higelin, Téléphone, Thiéfaine). Sitten ihastuin silmittömästi psykedeeliseen musiikkiin ja löysin Syd Barrettin, joka poisti kompleksini suhteessa kitaraan. Kaikkia näitä mainitsemiani kuuntelen yhtä mielelläni. Myöhemmin suosikkilistalleni liittyivät Daniel Johnston, Beatles, Rolling Stones, Lisa Germano, Tindersticks, Brian Ferry, Suzanne Vega, Leonard Cohen ja monet muut. Ranskalaisista laulajista minua miellyttävät jokseenkin kaikki, jotka käyttävät kieltä antaumuksella. Pidän vanhoista lauluista, jotka ovat peräisin kaukaa historiasta ja joita on kerätty 1900-luvun alkupuolen laulajia esitteleville kokoelmalevyille. Voin mainita esimerkiksi seuraavat: Lucienne Delyle ja Jean Sablon sekä nykyaikaan kuuluvat Brassens, Ferré, Ferrat (Aragon), Reggiani, Julos Beaucarne, Felix Leclerc, Gilles Vigneault ja muut.

Mitä positiivista ja negatiivista liittyy muusikkona toimimiseen?
Patrice: Muusikkona toimiminen on tapa opiskella elämää, jolloin on osattava hankkia itselleen omin päin erilaisia kiinnekohtia. On opittava tuntemaan itsensä. Auktoriteetti (tai esimies, joku sellainen joka sanoo, mitä pitää tehdä) puuttuu, mutta se ei poista velvollisuutta tutustua tähän myllerrysten maailmaan niin kuin kaikki muutkin. Muusikkoina voimme luoda itse kaiken, mitä teemme, eikä kukaan päätä puolestamme - mikä voi olla joko turmioksi tai onneksi. Jos ihmisellä riittää kanttia ajatella, että pystyy johonkin, täytyy myös olla voimaa sen toteuttamiseen - ja se ei juuri vaadi muuta kuin voimaa. Paitsi arvostelukykyä, tiivistäen voisi sanoa: elämäntaitoa.
Eric: Olen samaa mieltä. Vaikka pidänkin itseäni pikemminkin lauluntekijänä kuin muusikkona, työn positiivinen puoli on se, että työskentelen lakkaamatta. Joidenkin mielestä minä en tee lainkaan työtä. Se on negatiivista.

Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Patrice: Teillähän on Nordkappin ja etelänavan ilmasto, eikö niin? Oikeastaan pidän kovasti pohjoisista maista ja haluaisin nähdä revontulet. Suomesta minulle tutuinta on teidän musiikkinne, vaikka taidan vetää vesiperän tässäkin…
Eric: Suomi on vuonojen, järvien ja mäkien maa, siellä varmaan sataa paljon lunta. Pidän siitä. Koska en tunne suomalaisia ihmisiä, minulla ei ole oikeastaan ennakkokäsityksiä maastanne, paitsi että talvisin suomalaisten on kai käytettävä paksuja villapaitoja.

Tunnetteko suomalaista musiikkia tai suomalaisia esiintyjiä?
Patrice: Arvo Pärt, Jean Sibelius? Opiskellessani kirjallisuutta tutkin kerran yhtä saagaa, mutta se taisi kyllä olla Tanskasta… Bjornebie, Nedved, luulisin (jalkapalloilijoita)? Shakleton?
Eric: Valitettavasti en.

Miten kuvaisitte omaa musiikkityyliänne?
Patrice: “Ranskalainen laulumusiikki” on vähän liian laaja termi. Sitä voisi tarkentaa vaikkapa: “ranskalaisia lauluja elämistä ja uneksimista varten”.
Eric: Aivan. Kuunneltavia ranskalaisia lauluja.

Oletteko koskaan harkinneet tyylinne muuttamista kokonaan toisenlaiseksi?
Patrice: Kyllä. Kun tulin yhtyeeseen, vaihdoin tyyliä - värikylläisestä ja äänekkäästä musiikista minimalismiin. Siihen aikaan soitin jonkin verran myös nykymusiikkia. Varmasti teemme vielä projekteja, jotka kuulostavat taas aivan erilaiselta.
Eric: Kaikki on mahdollista. Olen esimerkiksi aina halunnut perustaa rock´n roll -yhtyeen. Minulla on aikomus soittaa muissakin kokoonpanoissa elämäni mittaan. Toivottavasti se toteutuu.

Mitä aiheita käsittelette lauluissanne?
Patrice: Vilpittömästi sanoen: ei aavistustakaan! Luulisin että aihe ei ole niinkään tärkeä, vaan näkökulma, lähestymistapa. Asia on vähän niin kuin Anne Sylvestre sanoo, että “laulamme omista jutuistamme”. Eric, mitä mieltä olet?
Eric: Totta. Usein näkee, että laulun aihe on pelkkä tekosyy tyylikikkailua varten ja sitä, että hyökätään terävästi vakiintuneita käsityksiä vastaan. Tuota… en tiedä ymmärsittekö.

Mikä on suosikkinne omista kappaleistanne?
Patrice: L´Avion Plage, joka käsittelee säätilan vaikutusta tunteisiin, Les bons sentiments, Ne rangez rien. Mikään omista kappaleista ei pahemmin särähdä korvaan. Kyse on pikemminkin siitä hetkestä, jolloin kappale soitetaan (keikalla tai kotona). Pidän paljon hyvärytmisistä biiseistä, mutta kallistun silti enemmän herkkien biisien puoleen.
Eric: En oikein tykkää kuunnella vanhoja biisejä. Suosikkini löytyvät kai niiden joukosta, joita kulloinkin ollaan äänittämässä, tai jopa niistä, jotka vielä odottavat syntymistään!

Teettekö keikkaa säännöllisesti?
Patrice: Koko vuoden.
Eric: Kyllä.

Pidättekö enemmän keikka- vai studioelämästä?
Patrice: Studiosta. Se on meillä kotona ja kuvioissa mukana vuoden jokaisena päivänä! Pidän kovasti keikkaelämästäkin, mutta taidan olla enemmän kotona viihtyvää tyyppiä, pidän kodin rauhasta. Eniten - huonoja keikkojakin enemmän - inhoan “oikeita” studioita. En tykkää tehdä työtä paineen alla.
Eric: Äänitysaikaa kotistudion suojissa voisi verrata murmelin talveen. Keikka-aika taas murmelin kevät, kun lumi sulaa, arot alkavat vihertää ja eläin ryhtyy kartuttamaan varastojaan seuraavan talven varalle. Nämä kaksi kautta
täydentävät hyvin toisiaan.

Kun teette kappaletta tai levyä, mikä on mielestänne paras työvaihe?
Patrice: Kun levyä alkaa soittaa.
Eric: Se pikku hetki, joita on aika vähän, että soittamisen jälkeen laittaa kitaran paikoilleen, ryhtyy muihin puuhiin ja sanoo itsekseen: “Teinpä tässä pienen laulun”.

Mitä musiikkia kuuntelette itse tällä hetkellä?
Patrice: Tällä viikolla olen kuunnellut mm. seuraavia: Mickael Mantler, Mireille, Sun City Girls, Leadbelly, Urbain Desbois, Fugazi, Mononc´ Serge, Gilles Vigneault, Derek Bailey, Mahler ja Brahms (!)
Eric: Tällä hetkellä kuuntelen Bachia, brandenburgilaisia konserttoja jazziksi sovitettuina, Goldberg-muunnelmia ja sellosarjoja. Todella hyvää musiikkia.

Mitä mieltä olette internetistä muusikkoina ja säveltäjinä?
Patrice: Kun löysin internetin, sain sen kuvan että olin käynyt näyteikkunaostoksilla pc:n avulla. Pidän eniten saiteista, jotka on toteutettu luovasti, esimerkiksi Kraftwerkin sivuista. Kiinnostavinta ovat minun mielestäni vertaisverkot ja se, että kukin voi työskennellä kotonaan ja lähettää itselleen tiedostoja sähköpostilla. Myös erilaiset musiikkiin liittyvät mahdollisuudet kiinnostavat. Voi etsiä tietoa mistä tahansa yhtyeestä tai säveltäjästä ja sijoittaa heidät oikeisiin yhteyksiinsä, edustivat he sitten bluesia, trumpettimusiikkia tai kabareeta. Musiikinystävän kannalta tämä on hyvin arvokas mahdollisuus.
Eric: Säveltäjänä voin hankkia itselleni huutokauppasivuilta halpaa äänitysmateriaalia. 56 k:n nettiyhteyden takia en kuitenkaan voi ladata koneelleni biisejä. Keskustelupalstat eivät minua oikein kiinnosta.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
Patrice: Uusi levy, La Recette du succès (suom. menestyksen salaisuus) ilmestyy lokakuussa 2003.
Eric: Niin.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Tuttipullooni isä laittoi Nougaroa, Lavilliersiä, Bécaud’ta ja Montandia, äitini lisäsi Rita Mitsoukon, Beatlesit, ja Graeme Allwrightin, saanette tuntumaa ilmapiiriin…melko hieno perintö. Myöhemmin esikuvani pysyivät samoina, mutta lisääntyivät Frehelillä, Damialla, les Têtes Raideseilla, M:llä, Juliettellä, La torduellä, Les Vrp:llä, Joy Divisionilla.

Mitkä ovat Ranskassa muusikkona olon positiiviset ja negatiiviset puolet?
En tiedä sitä, mutta minun musiikkirekisterissäni olen huomannut, ettei kannata olla kovin kaunis, tai ainakaan, ei saa huolehtia lookistaan…jos ei tahdo tulla luokitelluksi “tyhmäksi kanaksi”.

Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Öh…siellä on kylmä!

Tunnetko suomalaisia muusikkoja tai artisteja?
Ei, valitan, enpä usko. Artisteja kylmästä pohjolasta…en tunne kuin Björkin.

Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Elektronista tanssimusiikkia levyllä ja tanssittavaa rockia lavalla

Mistä laulusi kertovat?
Minun lauluni ovat kuin lyhytfilmejä ja minä olen joko kertoja tai yksi henkilöhahmoista (annan itselleni jopa usein pääroolin)

Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
Minä pidän niistä kaikista, koska jokaisella niistä on hyvä syy olla olemassa, ne täydentävät ja limittyvät keskenään, kertoen yhdessä siitä, kuka olen.

Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, siitä lähtien kun levyni tuli ulos teen pieniä kiertueita (lämmittelijänä Hawksley Workmanille, Arthur h:lle, Têtes Raides:eille, Art Mengolle) ja tänä kesänä kierrän festivaaleilla kuten Montréalin francofoliesilla.

Pidätkö enemmän lavalla olosta vai studiotyöskentelystä?
Hetkeäkään epäröimättä lavalla olosta

Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Calia, sanseverinoa ja muita.

Typerä kysymys…mikä on suosikkikappaleesi?
Liian vaikea kysymys!

Mitä ajattelet intenetistä muusikkona?
Mielestäni täytyy todella löytää koneelta lataamisen ongelmaan ratkaisu, jos tahdotaan säilyttää luominen. Minä puolestani en lataa levyä, ellei se ole myynyt kultaa (100000 kappaletta myyty), ja jos levy todella miellyttää minua, ostan sen kuitenkin. Täytyy ajatella levyä esineenä, jonka voi haluta omakseen kotiinsa.

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.

Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.

Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.

Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.

Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.

Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.

Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.

Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.

Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.

Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.

Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »

Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.

Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.

Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.

Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.

Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia

Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »

Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.

Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!

Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!

Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.

Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.

Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!

Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.

Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.

Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.

Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.

Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.

Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.

Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.

Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.

Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!

Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.

Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.

Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.

Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.

Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.