 Suomentanut Taija Tuuliala
Miten sinusta tuli muusikko?
Isäni on innokas jazzin ystävä, ja minulla oli onnea saada kuunnella paljon musiikkia jo hyvin pienenä. Tätini on ammattipianisti ja meidän perheessämme melkein jokainen soittaa jotain instrumenttia. Ensin tieni tuntui kulkevan ennemminkin kohti kuvataiteita, mutta yhdentoista vuoden kieppeillä rakastuin kitaran soittamiseen ja siitä lähtien olen aina tehnyt musiikkia.
Ketkä musiikintekijät tai taiteilijat ovat inspiroineet sinua?
Käytännössä kaikki 70-luvun yhtyeet Jimi Hendrixin kitarasta Led Zeppelinin sävellyksiin ja Pink Floyd, The Who, jazzkitaristit kuten Larry Carlton tai Roben Ford tai vielä Johnny Winter. Myöhemmin 80-luvulla yhtyeet kuten U2, The Cure, Prince ja myöhemmin vielä Jeff Buckley, Chris Withley ja Nine inch nails. Olen kuin pesusieni, imen itseeni kaikenlaista musiikkia rockista jazziin ja teknosta klassiseen musiikkiin.
Mitä positiivisia ja negatiivisia puolia on muusikkona olemiselle Ranskassa?
Musiikki ammattina asettaa kokoajan eräänlaiseen epävarmuuden tilaan tulevaisuuden suhteen ja joskus täytyy olla paljon uskoa ja päättäväisyyttä jaksaakseen jatkaa eteenpäin. Usein tarvitaan paljon työtä lyhyiden täydellisten onnen hetkien saavuttamiseksi, mutta se on kyllä myös sen arvoista!
Minkälainen mielikuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suuria lumisia lakeuksia ja moonbootseja, no ei, en oikein tiedä, on vaikea kuvailla sellaista, mitä ei tunne. Internet kyllä varmasti lähentää meitä toisiimme. Ainakin ajatus matkustaa sinne ja tavata ihmisiä kiehtoo minua.
Minkälainen mielikuva sinulla on suomalaismusiikista?
Paljon hard rockia ja pitkätukkaisia miehiä, jotka soittavat kitaraa todella nopeasti, vai? Melko paljon elektronista musiikkia.
Miten kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Se on vahvasti bluespainotteista pop-rockia.
Oletko koskaan ajatellut vaihtaa musiikkityyliäsi? Minkä tyylin voisit valita?
En koskaan ole ajatellut vaihtaa musiikkityyliäni, sillä teen sellaista musiikkia, jota tunnen. Tyyliä voi vaihtaa silloin kun vielä etsii omaa musiikkityyliään. Mutta saan kyllä aina paljon irti toisten muusikkojen tapaamisista, uppoudun hetkeen ja annan sen viedä minut mennessään.
Mistä kappaleesi kertovat?
Rakkaudesta, eli kaikesta siitä, joka saa meidät kärsimään, kaikista ristiriitaisuuksistamme, omista heikkouksistani, onneksi en ole ihan ainoa, jolla niitä on (naurua). Yritän välttää liian ajankohtaisia aiheita, paljastan mieluummin jotain itsestäni, tuon alitajunnan tapahtumia päivänvaloon. Käytän myös automaatiokirjotusta, jonka sitten muokkaan jälkeenpäin. Sen avulla voi ilmaista monia sellaisia asioita, joita ei muuten pystyisi käsittelemään.
Mikä on oma lempikappaleesi repertuaarisi joukossa?
“À ma place” ystäväni Zazien, suuren ranskalaisartistin tekemä todella hieno teksti, “Qu’on m’oublie” upea teksti kumppaniltani Ilhem Kadidilta ja “Eteins la lumière” hieno teksti itse allekirjoittaneelta.
Pidätkö säännöllisesti konsertteja?
Kyllä, pidän paljon konsertteja, pian esiinnyn Pariisiissa Olympia-hallissa uuden kokoonpanon kanssa, joka on rock trio: basso, rummut ja kitara, 13-päinen jousiorkesteri ja elektroniikkaa. Aika megalomaaninen show, mutta olen siitä kyllä tosi innostunut.
Mikä on lempivaiheesi levyn tai kappaleen tekemisessä?
Ihan alku, jolloin vasta saan idean päähäni, enkä vielä ole miettinyt sitä sen enempää ja pääsen studioon levyttämään. Hetki, josta en niinkään pidä on loppuvaihe, jolloin uni päättyy ja täytyy palata todellisuuteen.
Keitä artisteja itse kuuntelet tällä hetkellä?
Beth Orton, Smashing Pumpkins, Audiovent ja Joni Mitchell.
Sitten yksi tyhmä kysymys… Mikä on lempikappaleesi kaikista kuulemistasi lauluista?
Se on todellakin vähän tyhmä kysymys, sillä en aio asettua asumaan autiolle saarelle.
Mitä mieltä olet internetistä musiikin tekijänä/esittäjänä?
En oikein ymmärrä kysymystä, paitsi jos tarkoitat piratismia. On selvä, että artistien tulot muodostuvat tekijänoikeuksista ja piraattilevy pakottaa artistin taipumaan jonkinlaiseen kompromissiin ja sitten kun kukaan ei enää kuuntele radiosta muuta kuin superhittejä, niin katsotaan vain kehittyykö yhteiskunta siitä enää mihinkään. Sikäli piraattilevy, vaikka se olisi CD on aina huonompilaatuinen kuin oikea.
Käytätkö itse tietokonetta levyn tai kappaleen tekemiseen?
Kyllä, käytän Mac:iä ja digital performeria.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Pian ilmesyvä parhaita kappaleitani sisältävä “Best of” –levy, konsertteja, uuden albumin levyttäminen, muutamia tuoppeja kavereiden kanssa ja loma tyttöystäväni kanssa.
Olisitko valmis matkustamaan tänne kylmään pohjolaan pitämään muutaman konsertin?
Jos lainaat minulle oikein lämmintä takkia, niin mielelläni. Se on koirani Zenin unelma, se on husky, ja puhuu siitä minulle joka päivä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Miten päätitte tulla piirtäjäksi ? Oliko ammatilaiseksi siirtyminen vaikea valinta?
Olen syntynyt piirtäjäksi. Ammattia ei siis ollut vaikea valita, työ ikään kuin valitsi minut. Opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa graafisella linjalla ja valmistuin graafikoksi vuonna 1975. Opiskeluaikoina aloin piirtää lehtiin: ensin sarjakuvia ja sitten poliittisia pilakuvia.
Opintojen jälkeen työskentelin vuoden verran mainostoimistossa ja sen jälkeen tein eri lehtiin monenlaisia piirrostöitä, sarjakuvia ja poliittisia pilapiirroksia. Ensimmäinen lastenkirjani Suomalainen tonttukirja ilmestyi 1979. Vuodesta 1984 lähtien olen ollut päätoiminen kirjailija, sillä pilapiirtämiseen ei enää aika riittänyt. Yhden kirjan tekeminen kun kestää kuudesta yhdeksään kuukautta.
Mitä teette työaikanne ulkopuolella? Harrastatteko jotakin?
Olen kauhean kova Beatles-fani. Keräilen Beatlesia käsitteleviä kirjoja, levyjä ja nauhoja, joissa on bändin vanhoja haastatteluja ja lehdistötilaisuuksia. 1960-luvun rockpop on ominta musiikkiani ja soitan nuoruusvuosinani kavereiden kanssa perustetussa Dzamps´issä. Bändi on äskettäin herätelty eloon ja nyt harjoittelemme noin kerran kuussa ja olemme olleet jo keikallakin.
Harrastan myös sukututkimusta. Ja laiskottelen – aika kuluu hyvin tekemättä mitään.
Ranskassa on sanonta: “Pieni piirros on parempi kuin pitkä puhe” (vrt. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.) Mitä olette mieltä sanonnasta?
Sanoisin, että toisaalta huonolla piirroksella voi tuhota hyväkin jutun.
Kertoisitteko vielä mukaelmasta, jonka teitte Aleksis Kiven näytelmästä Seitsemän veljestä? Miksi valitsitte juuri tämän romaanin ja kirjailijan?
Aleksis Kiven klassikkokirjan koiraversio kypsyi mielessäni pitkään. Teos on ollut minulle aina tärkeä. Romaaniin ihastuin jo kouluaikoinani ja opin tuntemaan kirjan läpikotaisin. Perheeni 1960-luvun jouluperinteeseen kuului ehdottomana osana katsoa Edvin Laineen Seitsemän veljestä -elokuva.
Vuosien myötä sitten oma versio alkoi houkutella. Suomen historia ja kansalliset klassikot ovat olleet innoittajiani jo aiemmin. Koirien Kalevala, Kalevalan koiramainen muunnelma ilmestyi vuonna 1992.
En tosin ollut varma, saisiko Seitsemästä veljeksestä lastenkirjan. Viinanjuonti arvelutti, samoin Viertolan härkien teurastus. Riitelyä ja tappelua sen sijaan en kavahtanut.
Pidättekö erityisesti jostakin tietystä työvaiheesta piirtämis- tai kirjoitusprosessissa?
Eniten pidän väritystyöstä. Kirjailijan ja piirtäjän työ on kokolailla mukavaa. Työtä saa tehdä milloin haluaa, mutta sitä on tosin tehtävä aika paljon, lintsata ei saa. Työ on myös aika yksinäistä, mikä ei välttämättä aina ole niin mukavaa. Minä teen työtäni kotona, alakerrassa. Työmatkani on siis seitsemisen metriä. Onneksi kustantajani Otava on suhteellisen lähellä.
 Mitkä artistit ovat vaikuttaneet eniten työhönne?
Esikuvani piirtäjinä ovat enimmäkseen pilapiirtäjiä. Eniten seuraan Joke Innasen, Patric Oliphantin ja Jim Borgmanin piirroksia. Suurimmat suosikkini sarjakuvan alueella ovat Charles Shultz (Tenavat) ja Bill Watterson (Calvin & Hobbes eli Paavo ja Elvis) ja tietysti Carl Barks (Aku Ankka). Myös seattlelainen Gary Larsson on aivan huippu. (Hyvä esimerkki piirtäjästä jota ei voi kutsua teknisesti loistavaksi piirtäjäksi mutta jonka piirrokset silti ovat aivan lyömättömiä.) Britti Ronald Searle on kaikkien aikojen parhaita pilapiirtäjiä.
Minua tuntuu eniten miellyttävän piirtäjät, jotka käyttävät terävää sivellintä tai kynää. Suomalainen suosikkini on aina ollut Kari Suomalainen ja sarjakuvista on nykyään Juban Viivi & Wagner.
Pidättekö mahdollisesti joistakin tietyistä ranskalaisista artisteista? Keistä?
Ranskalaisista piirtäjistä pidän eniten Morris & Coscinnystä, Lucky Luken tekijöistä.
Onko jokin kirjoistanne teidän erityinen suosikkinne?
Pidän eniten kevyistä ja humoristisista aiheista ja tähän kategoriaan kuuluvat kirjoistani etenkin Vampyyrivaarin tarinoita ja 12 lahjaa joulupukille. Erityisen tärkeä hahmo on Herra Hakkarainen, joka seikkailee monessa kirjassani. Hakkaraisesta olen tehnyt myös ihan omat kirjansa Hyvää yötä, Herra Hakkarainen ja Herra Hakkaraisen aakkoset.
Työskentelettekö edelleen kynän ja paperin kanssa vai oletteko korvannut ne tietokoneella?
Ilman kynää ja paperia ei syntyisi mitään. Nämä ovat edelleen perustyökalujani.
Tietokonetta käytän kuvien muokkaukseen ja korjailuun. Kirjan taitossa tietokone on mainio apuväline.
Minkälaisia projekteja teillä on meneillään tai tulossa?
Se on salaisuus!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Kääntänyt Susanne Väisänen
Miten ja missä yhtye sai alkunsa?
Yhtye on perustettu Pariisissa vuonna 1979 ja sen ensimmäisen levyn nimi oli “Ismael do Sixu”. Jo silloin intohimomme oli laulaminen ja teatteri. Ismaïla tuli ensin Ranskaan ja Sixu Tidiane seurasi häntä.
Mistä yhtyeen nimi on peräisin?
Isämme kielellä, soninkeksi, TOURE tarkoittaa elefanttia ja äitimme puhumalla
mandingon kielellä KOUNDA taas tarkoittaa perhettä.
Onko teillä musiikillisia esikuvia?
Ennen kaikkea isoveljemme Amadou Touré, joka menehtyi vuonna 1983, mutta myös Otis Redding, Bob Marley, Lalo Keba Drame ja Soundoulou Cissoko. Drame ja Cissoko ovat kaksi senegalilaista griot’a, periytyvään muusikkokastiin tai –heimoon kuuluvaa mandingojen kielisoittimen koran soittajaa.
Millaista on olla muusikko Ranskassa? Mitkä ovat hyvät ja mitkä huonot puolet?
Hyvää on pääsy kansainvälisille markkinoille. Huonoa taas se että Ranskassa on kylmä!
Millainen käsitys teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Emme tunne vielä kaunista maatanne, lukuun ottamatta hiihtämistä ja joulupukkia, mutta haluaisimme kovasti tutustua siihen!
Tunnetteko suomalaista musiikkia tai suomalaisia artisteja?
Varmaankin tutustumme tulevien muusikkotapaamisten yhteydessä…
Kuinka määrittelisitte musiikkityylinne?
“Afrikkalainen World Music”, musiikkien kantaisä.
Oletteko suunnitelleet täydellistä musiikkityylin vaihtoa?
Pyrimme parantamaan ja kehittämään musiikkiamme mutta emme muuta sitä!
Mistä laulunne kertovat?
Sekä sävellyksiämme että sanoituksiamme inspiroivat länsiafrikkalaiset initiaatioseremoniat.
Mikä on oma suosikkikappaleenne ohjelmistossanne?
“Emma”. Se viittaa paitsi äitiin mutta myös toimeentulon antavaan maahan.
Teettekö säännöllisesti kiertueita? Entä pidättekö enemmän esiintymisestä yleisölle vai studiotyöskentelystä?
Konsertoimme säännöllisesti ympäri maailman. Live-esiintymiset ja studiossa olo ovat kaksi eri asiaa, joilla on molemmilla omat hyvät puolensa.
Mikä on levyn teon huippuhetki?
Ensimmäisten rytmielementtien ja lauluosuuksien nauhoitus.
Mitä musiikkia itse kuuntelette tällä hetkellä?
Meitä on kaksi veljeä, emmekä välttämättä pidä samoista tyylisuunnista ja suosikkimme vaihtelevat hetki hetkeltä. Sanoisin että Ismaïla pitää Bob Marleysta ja Sixu Tidiane kuubalaisesta Abelardo Barrossosta.
Mikä on muusikkona ja säveltäjänä suhteenne internetiin?
Ongelma on ensisijaisesti kustantajien ja tekijänoikeusjärjestöjen. Toivomme syvästi että artistien, erityisesti afrikkalaisten, oikeuksia suojellaan.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Minna-Maaria Koponen
Milloin ja miten yhtyeenne perustettiin?
Tässä kokoonpanossa yhtye on ollut marraskuusta –96 asti. Olimme lukiokavereita. Kaikki bändimme jäsenet soittivat eri projekteissa, mutta samassa paikassa. Tapasimme tätä kautta.
Mistä yhtyeenne nimi tulee?
Se on täysin esteettisistä syistä muodostettu uudissana.
Keiltä muusikoilta olette saaneet vaikutteita?
Moneltakin. Niin Soft Machine kuin Kraftwerkin on vaikuttanut meihin, samoin Michael Jackson, The Cure, unohtamatta Daft Punkia tai Etienne de Crecy’ä.
Mitä negatiivisia ja positiivisia puolia on muusikkona olossa Ranskassa?
Positiivista on se, että kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana on muodostunut konserttisaliverkosto ja on mahdollista tehdä koko maan kattavia kiertueita ilman, että on suurten tiedotusvälineiden tuntema. On myös olemassa kokonainen artisteja tukeva systeemi joko järjestöjen tai valtion esittävien taiteilijoiden free lance –asemajärjestelmän ansiosta.
Negatiivista on se, että soittamamme musiikkityyli ja musiikillinen perhe, johon kuulumme, edustaa vain hyvin pientä osaa musiikkimassasta.
Mikä kuva sinulla on suomalaisesta musiikista/suomalaisista?
Royksopp, toivon, etten erehdy…ehkä he ovatkin norjalaisia…muita en osaa sanoa.
Miten määrittelisit musiikkityylinne?
Se on muodoltaan klassista rockia, joka käyttää hyväkseen elektronisesta musiikista lainattua tyyliä. Mukana on ripaus hedonismipoppia ja sen huoliteltuja melodioita.
Onko sinulla tunne, että musiikkityylinne on muuttunut paljon vuosien mittaan?
Kyllä ja ei. Muoto ei juurikaan ole muuttunut. Muutama vuosi sitten instrumentaalinen tyyli oli etusijalla. Nykyisin kutsumme mukaan vierailevia naislaulajia. Sävellystapa on edelleen sama. Se, mistä saamme vaikutteita ja makumme muuttuvat vähän. Tämä kehitys on huomattavissa Nolderisen musiikissa.
Oletteko jo ajatelleet täysin muuttaa musiikkityyliänne?
Miksei voisi ajatella jotain hyvin tietyntyylisiä levyjä, muttemme voisi kuitenkaan täysin muuttaa tyyliämme.
 Mitä aiheita käsittelette lauluissanne?
Rakkautta, absurdeja asioita… meillä ei ole mitään tiettyä suuntausta.
Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossanne?
En osaa sanoa jotain tiettyä kappaletta.
Teettekö kiertueita säännöllisesti?
Kyllä, olemme ahkeroineet yli 150 konserttia ja jatkamme edelleen.
Pidätkö enemmän lavalla vai studiossa olosta? Miksi?
Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, ja molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Valmistellessanne uutta kappaletta tai levyä, mistä vaiheesta pidät eniten?
Kaikki vaiheet ovat mielenkiintoisia: säveltäminen, otot, editointi, miksaus. Kaikki vaiheet sisältävät eri puolia.
Mitä musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
Plaid, The Strokes, Postal Service…
Mitä ajattelet Internetistä muusikkona ja säveltäjänä?
Se on hyvä levitys- ja mainoskanava. Hakkereiden/varkaiden paratiisi… en viitsi juuri kommentoida.
Onko Internet mielestäsi todellinen uhka taiteilijoille (tekijänoikeuksia ajatellen)?
Kyllä, meille se on uhka, muttei tunnetummille.
Mitä suunnitelmia teillä on?
Tehdä kiertue tänä talvena, käydä ulkomailla. Ja tästä kahden vuoden päästä, julkaista toinen levy.
Olisitteko valmiita tulemaan “Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Emme olisi vain valmiita, vaan toivomme sitä hartaasti.
January 24th, 2007
 Suomentanut Liisa Kuivasmäki
Koska ja kuinka yhtyeenne perustettiin?
Perustimme yhtyeen kun olimme lukiossa. Siihen aikaan bändimme oli kyllä hieman erilainen, oikeastaan vain tekosyy kaljan juomiselle, rockin soittamiselle ja koulun tyttöjen edessä rehentelylle koulun musiikkipäivänä.
Mistä yhtyeen nimi tulee?
Siihen aikaan oli olemassa tällainen ilmaisu: sen sijaan, että sanottaisi se mettre carpette (suom. nöyristellä), käytettiin keksittyä sanaa Karpatt ja siinä vaiheessa, kun me halusimme oikean nimen bändillemme, valitsimme oman taikasanamme, joka on iloisten ja hieman juopuneiden musiikki-iltamien synonyymi.
Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet bändinne musiikkiin?
Gainsbourg, Brassens, Brel, Bob Marley, Company Secundo, AC/DC ja monet muut taiteilijat, kuten Devos, Vian ja Baudelaire.
Mitä ovat ranskalaisen muusikon elämän hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia ovat punaviini ja tytöt. Esiintyvän taiteilijan freelancer-asema, joka kylläkin on tällä hetkellä suuressa vaarassa. Vähemmän miellyttävä puoli, kuten luultavasti kaikissa muissakin maissa, on pyrkimys sulkea jatkuvasti yhä enemmän sopivia esiintymispaikkoja ja bistroja. Ilmeisesti kaikki paikat, joissa ihmiset puhuvat kovalla äänellä lasi kädessä ja parantavat maailmaa kaukana television ulottumattomissa, halutaan sulkea.
Millainen mielikuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Humoristinen mainonta, ihmisten itseironinen elämänasenne, kylmyys, lumi, hyvännäköiset blondit, sauna.
Tunnetko suomalaista musiikkia tai muusikoita?
En, ikävä kyllä. Kuuntelen kyllä kerran vuodessa suomalaisten esityksiä
Euroviisuissa, mutta toivon, etteivät ne anna kovin todenmukaista kuvaa suomalaisesta musiikkista.
Miten kuvailisit bändinne musiikillista suuntaa?
Soitamme “roots-chansonia”, eli musiikkiimme ovat vaikuttaneet monet erilaiset musiikkityylit, kuten swing, reggae ja latinomusiikki. Niistä muodostuu ikään kuin romani- ja maailmanmusiikillinen puolemme (termin positiivisessa merkityksessä), sellainen musiikki saa meidät innostumaan.
Olimme jonkin aikaa sitten Italiassa ja kuulin siellä radiosta aivan mahtavaa perinteistä musiikkia, jota en ollut koskaan kuullut Ranskassa.
Oletteko koskaan suunnitelleet muuttavanne bändin musiikillista tyyliä?
Emme, mutta olemme jatkuvasti avoimia uusille vaikutteille.
Millaisia aiheita käsittelette kappaleissanne?
Minusta on hauskaa kertoa pieniä tarinoita, joien päähenkilöt ovat useimmiten kuvitteellisia, ja samalla satiirisia kuvia maailmastamme.
Mikä on omassa ohjelmistossanne suosikkikappaleesi?
Pidän kovasti “Léonista”, joka tulee seuraavalle levyllemme. Ensimmäiseltä levyltämme suosikkini on “Cabane de branches”.
Teettekö säännöllisesti kiertueita?
Olemme jatkuvasti tien päällä pikkuisella autollamme, kontrabasson kaula kiilattuna vaihtekeppiä vasten.
Pidätkö enemmän live-esiintymisistä vai studiotyöskentelystä?
Tietenkin esiintymisistä.
Kun valmistelette uutta kappaletta tai levyä, mikä työvaihe on sinusta mieluisisn?
Pidän kappaleiden kehittelystä, siitä, kun alamme soittaa niitä livenä konserteissa nähdäksemme miten ne kehittyvät konsertista toiseen.
Millaista musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
Juuri nyt suosikkejani ovat Vincent Delerm, Bénabar, Sanseverino, Carla Bruni, La Rue Ketanou.
Olet muusikko ja säveltäjä. Mikä on mielipiteesi internetistä?
En käytä internetiä muuhun kuin yhteydenpitoon ja haastattelujen tekemiseen toiselle puolelle maailmaa. Musiikintuottamisen kannalta internet olisi aika mielenkiintoinen juttu, mutta se ei oikein sovi meidän tyyliimme, joka perustuu enemmänkin live-esiintymisten energiaan ja tunnelmaan.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia bändillänne on?
Maailmanvalloitus, joka tietenkin tapahtuu myös Suomen kautta. Tänä kesänä soitamme mahdollisimman monella festivaalilla Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa ja valmistelemme toista levyämme.
Olisitteko valmiita soittamaan muutaman keikan myös “villissä pohjolassa”?
Oikein mielellämme. Minulla on jo pipo, hanskat ja lämmin talvitakki valmiina.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
École
