 Suomentanut Taija Tuuliala
Mitkä olivat aikomuksesi, kun aloitit uuden levysi tekemisen?
Pohjimmiltaan halusin näyttää kuka olen, mistä tulen, mitä tunnen, mitä haluan… lyhyesti sanottuna, esitellä itseni. Itse asiassa tämä kahdeksas levyni on ikään kuin omakuvani.
Eikö se ole hieman narsistista?
Ei, koska tämä omakuva heijastaa suuremmassa mittakaavassa yhtä aikakautta ja sukupolvea. En pidä itseäni minkään asian puolestapuhujana, minun ei tarvitse todistella mitään kenellekään, mutta olen myös tietyn aikakauden lapsi. Vaikka tarinani onkin omani, se sekoittuu samalla monien muiden tarinoihin. Itse asiassa juuri tämä seikka hämmästytti minua eniten tehdessäni tätä levyä. François Delabrièrellä, Jean-François Bergerillä (muut levyn toteutuksesta vstanneet), kaikilla sanoittajilla ja säveltäjillä, jotka ovat osallistuneet tähän seikkailuun, on erilaisuudestaan huolimatta samat mieliteot, kiinnostuksen kohteet ja usein myös sama näkemys elämästä. Eikä ole sattumaa, että olemme kaikki pikkuisen vajaa 40-vuotiaita. Vietimme neljä kuukautta yhdessä eräänlaisessa työpajassa, jossa ihmiset lappasivat edestakaisin; yritimme monenlaisia asioita, etsimme ratkaisuja, epäonnistuimme, löysimme vastauksia, mutta emme olleet hetkeäkään pohjimmiltaan erimieltä asioista. Tämä levy on myös heidän kaikkien omakuvansa. Useiden alojen yhteisluomus.
Mistä sait idean tehdä laulun “Mirabeaun Silta” (”Le Pont Mirabeau”) -runosta?
Itse idea ei ole uusi, Ferré on jo laulanut sen, tosin eri melodialla. “Mirabeaun silta” on yksi perusteksteistäni samoin kuin Rimbaudin “Laaksossa Nukkuva” (”Le Dormeur du Val”), Verlainen ja Prévertin runot ja jotkin Cocteaun tekstit. Neljätoistakesäisenä halusin tulla runoilijaksi ja minulla oli sitä varten mustepullo huoneessani. Emmin kovasti käydä siihen käsiksi. Epäonnistuminen oli sietämätöntä, hirveää. Samaan aikaan halusin kuitenkin todella yrittää. Vältin mahdollisimman paljon leikkimästä sanoilla, kirjoitin suoraan ja yksinkertaisesti. Olen tietenkin iloinen, että tätä laulua soitetaan radiossa, mutta vielä iloisempi siitä, että nuorilla on näin mahdollisuus kuunnella Apollinairen runoa.
Vastaako jokainen levysi laulu jotakin tiettyä elämäsi vaihetta?
Enemmän tai vähemmän; jotakin hetkeä, muistoa tai toivetta. Joskus laulu on myös sekoitus useampia asioita. Esimerkiksi laulun “J’aurais Voulu” melodia on muunnelma veljeni ihaileman tsekkiläisen säveltäjän Bedrich Smetanan tunnetusta sinfonisesta runosta Moldau. Hän rakasti tätä sävellystä ja kuunteli sitä tauotta. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Samoin laulu “Besame Mucho”, joka on soinut minulla päässä pikku pojasta asti. Ja kun tämä nyt on jo noin 178:s versio samaisesta laulusta, olen yrittänyt saada siihen mukaan pikkuruisen hulluutta, aistilliuutta ja huumoria. Vaikka se olisikin joidenkin mielestä naurettavaa, sillä ei ole merkitystä. Kun suostuu olemaan hieman naurettava, on kaikista aidoin ja koskettavin. Ja sikäli halusin tai en, “Besame Mucho” on osa minua. Uskon vilpittömästi että ihminen koostuu muistoista ja kohtaamisista. Kannamme mukanamme kaikkia asioita, jotka ovat olleet meille tärkeitä, ja ihmisiä, jotka ovat antaneet meille jotain. Koskaan ei pidä pelätä sanoa kiitos.
Toisin kuin sinulla yleensä on ollut tapana, olet tällä kertaa työskennellyt monien eri sanoittajien ja säveltäjien kanssa, kuten esimerkiksi Jean Fauque, Jacques Duvall, Marc Esposito, Romano Musumara, Richard Mortier, Georges Lunghini, Frédéric Momont ja J. Kapler…
Kyllä, halusin erilaisia näkökohtia ja sanoituksia, yhteisteoksen. On mukavaa olla muiden kirjoittajien seurassa, vaihtaa ajatuksia, ja kun työskentelee yhdessä, on aina paljon opittavaa. Olen tuntenut Jean Fauquen 20 vuotta, mutta emme olleet koskaan aikaisemmin työskennelleet yhdessä. Hän on henkilö, jonka läsnäolo on samalla sekä huomaamaton että voimakas. Henkilö, joka nauraa kokoajan, mutta jonka sanat ovat aina riipaisevia. Olen aina pitänyt Jacques Duvallin työstä, erityisesti lauluista, jotka hän on tehnyt Liolle tai Alain Chamfortille. Marc Espositosta taas tiesin journalistitaustan sekä loistavan filmin, jonka hän on omistanut Patrick Dewaerelle. He muistuttavat toisiaan kaikki kolme. Arvostan heissä valtavasti tiettyä kepeyttä, heidän tapaansa uhmata vaikeuksia, vaikka elämä kuinka koettelisi.
Levyllä on hyvin kaunis duetto Françoise Hardyn kanssa..
Siinä tiivistyy myös vanha unelma koskettaa kauneutta, “kuun hohdetta” niin kuin Charles Trénet sanoi. Mielestäni Françoisen kasvot ja ääni tuovat mieleen kaiken tämän. Hän on todellinen ikoni. Koska hän osoitti minulle yhden ensimmäisistä suosionosoituksista, joita olen ammatissani saanut, ja koska tiesin hänen pitävän “Chère Amiesta”, pyysin häntä laulamaan sen kanssani. En uskonut hänen innostuvan ajatuksesta, mutta hän suostuikin. Kun hän tuli nauhoittamaan laulua, olimme kaikki aivan ramppikuumeessa. Kun hänen äänensä sitten kuului kaiuttimista, olimme kuin lumottuja. Se oli hyvin herkkä hetki.
Laulat albumilla duettoja myös Claire Keimin ja Cristina Maroccon kanssa. Sinusta tulee yhä enemmän “todellinen duetisti”…¨
On totta, että François Hardyn, Catherine Ringerin, Véronique Sansonin, Princesse Erikan ja muutamien muiden kanssa, minulla olisi mahdollisuus tehdä melkoinen duettojen albumi. Itse asiassa pidän siitä todella paljon. On hienoa kurkottaa äänellään kohti toista ihmistä. Se on vähän kuin saisi näytellä ihailemansa näyttelijän kanssa. Duetto on kuin pieni elokuva. Suunnittelen kohtauksen, suljen silmäni ja avaan ne taas, toinen on edelleen siinä, mutta erilaisena. Se saa aikaan monia asioita, monia kohtauksia. Lauloin kerran Jean-Jacques Goldmanin kanssa, mutta tosiasiassa laulan kyllä mieluummin naisten kanssa. Se on joka kerta kuin rakkaustarina, joka kestää 3 minuuttia ja 20 sekuntia.
Musiikillisesti levysi leikittelee sävyillä, mutta ei vastakohdilla…
Suunnittelin sen ikään kuin matkakertomukseksi. Halusin kokoelman erilaisia tunnelmia, niin että kuulija voisi kuvitella kulkevansa läpi monien maailmankolkkien, joista itse pidän: Aasia, Välimeren alue, Itä-Eurooppa, Englanti. Halusin, että kuulijan olisi mahdollista keskustella monien eri musiikkityylien kanssa: jazzin, italialaisen laulun, japanilaisen perinteen, John Barry -tyylisen popin, ja kaikki ihan sulassa sovussa. Eikä ainakaan missään nimessä pikavauhtia. Myötävirtaan, itämaisella purrella risteillen… Olen pitänyt kiinni siitä, että levyn läpi kulkisi kuin pitkä punainen lanka. Oikeita lauluja, melodioita, tekstejä, jotka pysyvät rytmissä ilman aggressiivisuutta ja kauniita Jean François Bergerin tekemiä jousisovituksia.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Kääntänyt Sisko Jaakkola
Miten teistä tuli muusikko ?
Olin soittanut kitaraa 14-vuotiaasta. Jo alussa sävelsin omia pikkulaulujani; siitä harrastuksesta tuli sittemmin tärkein asia elämässäni,vaikka keskityin kyllä myös yliopisto-opintoihini. Itse asiassa ystävieni minua painostaessa aloin itsekin uskoa mahdollisuuksiini laulajana; sitten, niinkuin usein käy, onnellisen sattuman ansiosta tapasin oikeita ihmisiä ja hanke sai vauhtia. Muusikon ammatti onkin sitten ollut ainoa ammattini 22-vuotiaasta alkaen.
Keiltä muusikoilta tai esiintyviltä taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Erityisesti 80-luvun musiikista : uudesta aallosta; kylmästä aallosta (cold-wave)… en niinkään ranskalaisesta chansonista.
Minkälainen käsitys teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Ryhmä klisheitä : kylmyyttä; tuntureita; päiviä, joina aurinko ei nouse.
Minkälainen käsitys teillä on Suomen musiikista ?
Sanoisin, että sähköisesti tuotettu musiikki. Mielessäni on joitakin nimiä, mutten ole varma, ovatko ne suomalaisia : Stina Nordenstan ehkä.
Miten määrittelisitte tyylinne muusikkona ?
Chansoneja, joiden sanat ovat ranskaksi. Määrittelyllä aina rajataan liikaa, kuuntelemalla se selviää.
Oletteko pohtineet tyylin vaihtoa ?
En aio vaihtaa tyyliä; tyyliä voi kehittää, se on minusta sekä normaalia että suositeltavaa.
Mistä puhutte lauluissanne ?
Puhun kaikesta ihmiselämään liittyvästä; omalla tavallani tietenkin, mutta miten voisikaan puhua muuten kuin omasta puolestaan, suhteestaan toiseen, rakkaudesta, seksistä, kuolemasta, nautinnosta ja sen vastakohdasta…
Mikä omista lauluistanne on lempilaulunne ?
Sekin vähän vaihtelee; sitä vastoin rakastan yhä samaa naista kuin vihkivalaa antaessani.
Konsertoitteko säännöllisesti ?
Kyllä, paljonkin. Olen erityisesti lavamuusikko.
Lava vai äänitysstudio ?
Kaksi erilaista maailmaa.
Mikä on paras hetki valmisteltaessa kappaletta tai albumia ?
Pidän vapauden tunteesta, että tilanne on hallinnassani, kun ajattelen pääasiassa itseäni : siis laulun kirjoittamisen vaihe. Studiossa on kivaa, mutta siellä on enemmän rajoituksia.
Keiden artistien musiikkia kuuntelette tällä hetkellä ?
Depeche Moden, Stranglersin ja Beith Gibbonsin.
Mitä mieltä olette Internetistä teosta valmistelun / tulkinnan välineenä?
Olen täysi ummikko tietotekniikassa eikä minulla ole välineitä kotona.
Internet, se on muuten mahtavaa, mutta jos sen avulla varastetaan toiselta se on täyttä saastaa.
Käytättekö tietokonetta musiikkikappaletta tehdessänne ?
Studiossa, albumin tuottaja vastaa siitä.
Tulevaisuuden suunnitelmat ?
Elää onnellisena.
Haluaisitteko tulla “napapiirille” konsertoimaan?
Kyllä, odotan innolla kutsua !!!!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Sisko Jaakkola
Milloin ja miten bändi perustettiin?
Vuonna 1997 Mocke (kitaristi) ja minä olimme palaamassa Dublinista, jossa olimme asuneet 4 vuotta, ja perustimme Holdenin äänittääksemme ensimmäiset demomme. Näin tapasimme erinomaisen rumpalin, Pierre Jeanin ja koko jengin, joka on vieläkin koossa.
Mistä bändin nimi on peräisin?
Salingerin Sieppari ruispellossa-romaanin päähenkilön, itsepintaisen ja kapinoivan, New Yorkin kaduilla hengaavan teininpojan mukaan.
Millaiset muusikot ovat vaikuttaneet teihin?
Tuhannet, jopa miljardit… esimerkiksi Velvet, Django Reinhard, Byrds, Broadcast, Billie Holiday…
Mitkä ovat Ranskassa toimivan muusikon elämän plussat ja miinukset?
Isojen nimien perintö on aika raskas kantaa, on pitänyt todella taistella voidakseen laulaa ranskaksi joutumatta “ranskalaisen chansonin” ansaan (Jeanne Moreau, Brel, Brassens…). Taistelemme oikeudesta laulaa ranskaksi anglosaksisin vaikuttein.
Muuten muusikon työ on maailman mukavin työ, paikasta riippumatta.
Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Tunnen vain Kaurismäen elokuvat, joista pidän paljon. Mielikuvissani Suomi on täynnä vesiä ja hiljaisuutta, kylmää, karua kauneutta.
Toivon joskus pääseväni sinne.
Tunnetteko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Tunnustan, etten tunne. Ellei sitten “Mùm” ole suomalainen???
Sano minulle, kenet pitää ehdottomasti tuntea!!
Miten kuvailisitte musiikinlajianne?
Mahdoton tehtävä. Lehtimiehet kuvailevat sitä enemmän kuin me: aero-poppia,
elektro-poppia, jne.
Tuntuuko teistä siltä, että musiikillinen tyylinne olisi muuttunut vuosien saatossa?
Ei oikeastaan, olemme edelleen samalla tiellä: pidämme edelleen swingistä, kitaroista ja edestakaisin hyppelehtivistä melodioista.
Oletteko harkinneet musiikillisen tyylin muutosta?
En, mutta kaikkea voi tapahtua. Olin esimerkiksi Seedsin konsertissa hiljattain ja antaa mennä kertauksen kohdalla… mutta hillitsin itseni.
Mitä aiheita käsittelette lauluissanne?
Aihepiiri on totta puhuen varsin laaja, mutta aikomus on puhua henkilökohtaisista asioita yleismaailmallisesti, niin että sekä naapurini että kanadalainen sairaanhoitaja tuntevat sanoman läheiseksi. Seuraavasta albumista näyttää tulevan hieman poliittisempi, mutta se johtuu Ranskan nykyhallituksen konservatiivisesta asenteesta, joka alkaa ärsyttää meitä…
 Mikä omassa repertuaarissanne on lempikappaleenne?
“Une fraction de seconde” (sekunnin murto-osa)
Käyttekö säännöllisesti kiertueilla?
Kyllä, joka kerta, kun albumi julkaistaan. Se on ihanaa!!
Esiintymislava vai äänitysstudio? Kummasta pidätte enemmän ja mistä syystä?
Pidämme kummastakin. Äänitysstudiossa työskentely on hyvin introspektiivista, siellä kuluu aikaa, tehdään kokeiluja, keskitytään työhön, ollaan omassa pikku ryhmässä… näyttämöllä taas touhu kestää siinä tunnin päivässä, aika kuluu nopeasti,
se on täysin erilaista.
Mikä kappaleen tai albumin valmistelussa on mielestänne paras hetki?
Minulle paras hetki on se, kun sanat lomittuvat ensimmäisen kerran rytmiin ja säveleen. Siinä on imua, se on uskomatonta.
Pelkäättekö yleisön reaktiota kappaleen tai albumin kohdalla?
En, emme ajattele sitä. Olemme jo ennen julkistamista niin kriittisiä, että olemme varmoja levyjen sisällöstä. Ja sitten yleisö on epämääräinen käsite, ei mitenkään erehtymätön?
Millaista musiikkia kuuntelette tällä hetkellä?
Joy Divisionia, Glenn Gouldia, Robert Wyattia, Strokesia, Cat Poweria…
Mitä ajattelette Internetista muusikkoina ja säveltäjinä?
Se on hyvä apuväline
Onko Internet todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Minun tietoni mukaan muusikot eivät koskaan ole olleet mitään pohattoja (lukuunottamatta kourallista todella hyvin myyviä artisteja). Musiikillaan voi aina elää tavalla tai toisella. Ja täytyy tunnustaa, että saan tiettyä mielihyvää siitä, että suurten kansainvälisten yhtiöiden pääjohtajilla on joskus siipi maassa tulostensa takia…
Millaisia suunnitelmia teillä on?
Työskentelemme seuraavan albumin parissa, joka meidän pitäisi saada purkkiin vuoden 2004 alussa.
Tulisitteko konsertoimaan tänne kauas Pohjolaan?
kyllä, kyllä, kyllä, ja kyllä
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Niiranen
Milloin ja miten yhtyeenne syntyi?
Yhtye syntyi vuoden 1997 tietämillä. Tekilatex ja Tido olivat jo muodostaneet yhdessä pienen amatööribändin, jos niin voi sanoa. Cuizinier, Tekilatexin serkku, pyöri bändin ympärillä ja liittyi virallisesti joukkoon vuodenvaihteen 1997-1998 tienoilla.
Mistä yhtyeen nimi on peräisin?
TTC merkitsee kolmen jäsenemme, Tidon, Tekilatexin ja Cuizinierin
alkukirjaimia. Se viittaa myös ilmaukseen “Toutes Taxes Comprises” (suom. kaikki verot sisältyvät hintaan). Tämä on tapa käyttää hyväksi kulutusyhteiskuntaa - saamme julkisuutta joka kerta, kun hintamerkinnöissä esiintyy lyhenne TTC.
Keiltä muusikoilta olette saaneet vaikutteita?
- Mm. seuraavilta: Dr. Dre, Leaders of the New School, Duran Duran, De La Soul, New Order, Kool Keith, Mr Oizo, Freestyle fellowship, Saafir, Timbaland, Gravediggaz, Abba, Squarepusher, Company flow, Los Lobos, sekä 8-bittisten videopelien musiikista ja monesta muusta lähteestä.
Mitä positiivista ja negatiivista liittyy muusikkona toimimiseen Ranskassa?
Myönteistä on, että Ranskan laki suo muusikoille ja taiteilijoille yleensä paljon apua, etenkin esiintyvien taiteilijoiden työttömyysturvan muodossa, vaikka se onkin pienentymässä.
Kielteistä on, että ranskalainen uusi musiikki kiinnostaa ranskalaisia vain vähän, verrattuna muualta, esimerkiksi Euroopasta ja Japanista tulevaan musiikkiin.
Ranskalaiset, kaiken ikäiset ja kaikissa ympäristöissä, ovat kiinnostuneita vain siitä, mitä radiosta tulee eikä yksikään kanava ota sitä riskiä, että esittelisi uusia laulajia ja heidän ideoitaan. Meillä on esimerkiksi elektronisen musiikin alueella kukoistava skene, mutta vain pari lehteä tuntee todellista kiinnostusta sitä kohtaan. Yksikään keikanjärjestäjä ei myöskään uskalla ottaa elektronimusiikin edustajia keikalle Ranskassa.
Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on upea maa, olemme käyneet siellä keikalla kahteen otteeseen. Ihastuimme Suomeen ja suomalaisiin. Suomalaiset pitävät paljon saunasta toiseen alasti juoksemisesta ja illan päätteeksi he menevät järveen uimaan, vaikka on jääkylmä ilma. Suomalaiset naiset ovat mahtavia ja edustavat naisihannettamme. Täytyy myös sanoa, että suomalainen kebab-ruoka on maailman parasta, etenkin Stadin Kebabissa, joka on meidän mielestämme pikaruoan huippupaikka. Siellä tarjotaan kuulemma samaa lihaa kuin Ranskassa, mutta se on kuitenkin hienompaa, ei ollenkaan sellaisen makuista kuin meillä. Johtuu varmaankin siitä, että Suomessa kiinnitetään tarkempaa huomiota hygieniaan ja elintarvikkeiden laatuun. Joka tapauksessa, ei tunne lainkaan syövänsä samaa ruokaa kuin ranskalaisissa kebab-paikoissa. Herttoniemi on vienyt sydämemme.
Tunnetteko suomalaista musiikkia tai suomalaisia artisteja?
Olemme Ceebrolisticsin ja Marion Rungin suuria faneja. Arvostamme myös ystäviemme Rockin da northin ja Fintelligensin musiikkia. Suomalainen hiphop on kiinnostavaa. Pidämme myös Brothomstatesista ja Pansonicista.
Miten kuvaisitte omaa musiikkityyliänne?
Se on maailman vaikein tehtävä. Sanotaan vaikka, että se on “puolivaativaa ja ristiriitaista musiikkia”.
Tuntuuko teistä, että musiikkityylinne on muuttunut paljon vuosien mittaan?
Kyllä, olemme siirtymässä yhä enemmän elektronisuuden ja tietyn “kylmyyden” pariin voidaksemme ilmaista musiikissa ja sanoituksissa ideoita, joita meille tulee.
Oletteko koskaan harkinneet muuttavanne omaa musiikkityyliänne täysin erilaiseksi?
Emme. Nykyisin kaikki musiikkityylit sekoittuvat eikä ole enää pakollista kuulua tiettyyn musiikinlajiin.
Mitä aiheita käsittelette kappaleissanne?
Kaikkea mikä päähän pälkähtää, ja meillä on vilkas mielikuvitus. Loppujen lopuksi päädymme yhä useammin puhumaan suhteistamme naisiin, enemmän tai vähemmän peitetyllä tavalla.
Mikä on oma suosikkinne omien kappaleittenne joukosta?
Viimeisin biisi on aina suosikkimme, tällä hetkellä siis “Dans le club” seuraavalta TTC:n levyltä.
Teettekö säännöllisesti keikkaa?
Kyllä. Vuonna 2003 kiersimme koko Ranskan, ja olemme käyneet keikoilla myös Tokiossa, New Yorkissa ja Montrealissa. Tällä hetkellä työstämme seuraavaa albumiamme ja keväällä lähdemme taas kiertämään.
Pidättekö enemmän keikoista vai studiotyöstä? Miksi?
Molemmat herättävät ainutkertaisia tunteita. Viime aikoina olemme kuitenkin tulleet hieman riippuvaisiksi keikoista.
Kun työstätte kappaletta tai levyä, mistä työvaiheesta pidätte eniten?
Hetkestä jolloin kaikki on valmista ja siitä kun kappale tai kappaleet tuntuvat toimivan.
Mitä musiikkia kuuntelette itse tällä hetkellä?
Mm. seuraavia: Disco D, Diplo, Hollertronics, La Caution, Ark, Feadz, Modeselektor, Para One, Tacteel, Kid 606, Kylie Minogue, Stacs of Stamina, Sebastien Tellier, Outkast, Lil Jon, Busdriver, Radioinactive, DJ Raze, Debbie Deb, Serkkupojat, Dizzee Rascal, LFO, DJ Deeon, Ellen Alien, Svinkels, Juelz, Santana ym…
Mitä ajattelette internetistä muusikkoina ja säveltäjinä?
Upea mainosväline, kun sitä osaa käyttää.
Onko internet teidän mielestänne todellinen uhka musiikintekijöille (tekijänoikeuksien kannalta)?
- Internet on kuin kaksiteräinen miekka. Tutkimusten mukaan tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin levyjen myynti on romahtanut ja artistit, joiden kappaleita on eniten imuroitu netistä, ovat myös kaikkein myydyimpiä. Voi vain sanoa, että levyteollisuus on suurten muutosten kourissa ja tapahtumat ovat ajaneet sen ohi.
Mitä aiotte tehdä tulevaisuudessa?
Saada päätökseen seuraavan levymme, jonka on tarkoitus ilmestyä syyskuussa. Jatkaa musiikin tekemistä upeiden ihmisten kanssa, Tido aikoo julkaista levyn tai kokoelman, joka on kokonaan hänen omaa tekoaan. Tekilatex aikoo jatkaa levyttämistä Institubes-merkille, jonka hän perusti yhdessä Tarteelin kanssa. Cuizinier valmistelee tuplalevyä ja sitten soolojulkaisua.
Tahtoisitteko joskus palata tänne Pohjolaan ja tehdä täällä muutaman keikan?
Totta kai! Jos vain voisitte järjestää meille uuden matkan kauniiseen maahanne. Kokeilisimme vielä kerran Stadin Kebabin, saunojen ja suomalaisten antimia…
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Kuten kaikki hölmön sukupolven teini-ikäiset päätin opetella kitaransoittoa iskeäkseni tyttöjä 13 ja ½ -vuotiaana. Se ei onnistunut, mutta sitä vastoin se sai liikkeelle intohimoni; opin erittäin nopeasti soittamaan useita eri instrumentteja. Valmistuin opettajaksi, mutta intohimoni musiikkia kohtaan sai aikaan sen, että hylkäsin kaiken ja aloin soittaa metroissa. Sattuma taas sai aikaan sen, että tapasin muita muusikoita, ja perustimme oman levymerkin ja seikkailu alkoi toden teolla.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Omituista kyllä, vaikka en puhu lainkaan englantia, vaikuttajani oli Bob Dylan??
Ja kaikki kansanmusiikki ympäri maailman.
Mitkä ovat pääasialliset edut ja haitat kun on muusikko Ranskassa?
Kuten kaikissa “bizzness”maissa, on kuuluttava valmiiseen muottiin ja kun ei ole etikettejä ja kun sekoittelee eri maiden musiikkikulttuureja kuten minä (chanson, rock, folk) se on kovaa.
Toisaalta taas on totta, että Ranska puolustaa kieltään ja Ranskan chanson-kulttuuria, erityiset lait suojelevat taiteilijoita enemmän kuin muissa maissa, vaikkakin nykyinen hallitus tahtoo kysenalaistaa ne.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on meillä vähän tunnettu maa, luulen että Suomi liimataan skandinaavisten maiden kuvaan, mutta nähdään kuitenkin sen erikoislaatu ja erittäin syvään juurtunut kansanperinne (puvut, eläimet jne.)
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En varsinaisesti, tunnen instrumenteista nickelharpan. käytetäänkö sitä Suomessa?
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
No musiikiksi, joka on yhtälailla akustista kuin sähköistäkin, jossa käytetään niin säkkipilliä kuin sähkökitaraakin, niin keskiaikaista veivattavaa posetiivia kuin sampleriakin ja jossa teksteillä on oikeasti suuri merkitys.
Tuntuuko sinusta, että sinun musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Kyllä ja ei. Kyllä äänentutkimuksen suhteen ja kaikkien eri instrumenttien käytön suhteen, mutta ei sen suhteen, että haluan pitää persoonallisen värini ja menettelytapani.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Voin selittää ne 15 albumin ja melkein 1000 konsertin kautta
Mikä on repertoaarissasi suosikkikappaleesi?
Ei sitä saa sanoa.. se hermostuttaisi muita kappale-lapsiani
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä, korkeammalta näkeminen on tärkeää. Lisäksi minulla on erittäin monenkirjava yleisö, mikä on hienoa ja harvinaista.
 Pidätkö enemmän esiintymislavasta , vai studiosta? Mistä syystä?
Minulle muusikon ominaisuudessa, laulaja-sovittajana jne., ne ovat erottamattomia.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun se on ohi.voi nukkua rauhassa
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Itse asiassa kuuntelen aina enimmäkseen maailman etnisiä musiikkeja (suokaa anteeksi huono suomalaisen musiikin tuntemukseni)
Tyhmä kysymys.mikä, niistä lauluista, jotka olet kuullut, on suosikkisi?
Eräs Rouva Frehelin laulu 50-luvulta, jossa ovat kaikki rakastajani
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Se on paradoksi: samaan aikaan kulttuurien toimittaja ja korvien avaaja, ja samaan aikaan luovien tappaja. Internet on itse asiassa riippuvainen maailmasta, jossa se kehittyy.jos se perustuu pelkästään pääomaan ja rahaan, siitä ei tule kuin lyhytaikainen moottori vastaavalle kauheudelle
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa taiteilijoille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Kyllä, koska vahditaan sitä tai ei, se on isojen yhtiöiden palveluksessa loppujen lopuksi ja siis show bizzin palveluksessa.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Minulta tulee ulos kokoelma marraskuussa, siinä on muutama muiden artistien kanssa laulettuja kappaleitani (William Sheller, Sanseverino, jne.)ja kappaleita (livenä tai ei) minun bändeiltäni, les Garcons Bouchers, Pigalle,
Los Carayos (Manu Chaon kanssa) tai soolona.
Ja albumi huhtikuussa, jonka parissa paahdan. tietenkin konsertit ja elokuvat, koska olen tässä sivussa ylläpitänyt 15 vuotta näyttelijän uraa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Totta kai, olen pitänyt aika paljon konsertteja ulkomailla Kanadassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Puolassa, Japanissa, Espanjassa, Sveitsissä, Belgiassa, mutta en koskaan siellä..Joten.
Haastattelu Vincent Lefrançois’n
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
Forum
