 Suomentanut Liisa Kuivasmäki
Miten ja milloin Mes souliers sont rouges perustettiin?
Bändi syntyi vuoden 1991 loppupuolella Caenin opiskelijabaareissa ja ollessamme lasten lomaleirien ohjaajina. Perustanamme oli rakkaus Québecin alueen perinteiseen musiikkiin, joka on iloista, lämminhenkistä ja helposti lähestyttävää ja johon kuuluu olennaisesti kuulijoiden aktiivinen osallistuminen.
Mistä bändi on saanut nimensä’?
Lainasimme nimen laulusta nimeltä “Les souliers rouges ” (punaiset kengät), kun meidän piti bändin alkuaikoina ryhtyä levittämään keikkamainoksia… mutta epävirallisen version mukaan meidän pitää juosta niin paljon tyttöjen perässä (pidämme nimittäin paljon tytöistä!), että lopulta jalkamme vuotavat verta ja veri värjää kenkämme punaisiksi.
Esitämme “Les souliers rouges” -kappaletta vieläkin keikoilla viimeisenä kappaleena, se on tavallaan jokaisen keikan loppuhuipennus.
Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet musiikkiinne?
Bändissämme on viisi jäsentä, joilla kullakin on aivan erilainen musiikillinen tausta, niinpä musiikistamme löytyy todella paljon erilaisia vaikutteita. Yannick kuuntelee lähinnä jazzia, Ludo pitää irlantilaismusiikista, Stéph soittaa (klassista) viulua mutta on kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista, François on esiintynyt lapsille mutta pitää myös 70-luvun funkista ja discomusiikista ja Deny pitää ranskalaisista chansoneista ja rockista. Kuten näkyy, musiikillinen maailmamme on loputon.
Mitkä ovat ranskalaisen muusikon elämän hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia on paljon - kaikki eivät voi elää intohimonsa mukaan, ja olemmekin varsin onnellisessa asemassa, sillä teemme työksemme sitä, mistä eniten pidämme! Toisaalta tällä hetkellä “rakas” hallituksemme hautoo meidän kannaltamme huonoja suunnitelmia. Emme ole tarpeeksi “tuottavia”, joten muusikot ovat tuomittuja hankkimaan “oikeat ammatit”, jollei asiaan tule muutosta. Taistelu kuitenkin jatkuu, ja meillä on vielä toivoa.
Mistä aiheista kappaleenne kertovat?
Jokapäiväisestä elämästä… eksistentiaalisista kysymyksistä onnellisuuden reseptiin, sekä oikeasti olemassaolevista ihmisistä ja tapahtumista.
Mikä on oma suosikkikappaleesi?
Siinäpä vaikea kysymys! Pidän erityisesti “Ma Blondesta”, mutta minulla on paljon muitakin suosikkeja, varsinkin ne kappaleet, joita esitämme keikoilla.
Teettekö säännöllisesti kiertueita?
Aina kun olemme saaneet uuden levyn valmiiksi, kaupallinen strategia edellyttää, että mahdollisimman monet ihmiset kuulevat puhuttavan meistä ja uusista kappaleistamme. Kiertueet ovat osa tätä strategiaa, mutta meille kaikkein tärkeintä on päästä esiintymään. Meistä on hauska tavata uudestaan keikkajärjestäjiä, joiden kanssa asiat ovat sujuneet hyvin ja tietysti lähdemme mielellämme soittamaan myös uusiin paikkoihin. Yleensä teemme yhden kiertueen lopputalvella tai keväällä (viime vuonna helmikuusta huhtikuulle). Toisen kiertueen teemme kesällä, kolmannen syksyllä lokakuusta joulukuuhun. Niin että ei meitä ainakaan voi työttömiksi kutsua!
Pidätkö enemmän studiotyöskentelystä vai livekeikoista?
Ne ovat kuin kaksi eri maailmaa. Itse en haluaisi mistään hinnasta lopettaa esiintymistä, mutta studiotyöskentely on aivan oma maailmansa, varsinkin työskentely kaikkien niiden koneiden kanssa, joita käytämme apunamme. Esiintyminen on todella inspiroivaa: suhde yleisön ja meidän välillä, katseet, kohtaamiset. On todella hienoa, että voimme ilmaista itseämme sellaisessa ympäristössä. Studiossa taas olemme keskenämme, kukin kasvokkain itsensä kanssa, etsimässä parhaita musiikillisia ratkaisuja, sitä viimeistä silausta, ja joudumme hiomaan samoja kohtia sata kertaa, kunnes eräänä päivänä on pakko päättää, tehdä valinta, ja se on joskus todella vaikeaa. Studiotyöskentely ja yksityiskohtien hiominen on kuitenkin välttämätöntä jotta musiikkimme kehittyisi aina vain paremmaksi.
Mikä on suosikkivaiheesi uuden levyn valmistelussa?
Se, kun levy on valmis! Niin ja tietysti se hetki, jolloin kappale “löytyy”, löytää lopullisen muotonsa.
Mitä musiikkia kuuntelet itse tällä hetkellä?
La Rue Ketanou, Accordélion (Danielle Martineau), Bakélite AllStars, UrbanTrad, Chopin.
Mikä on mielipiteesi internetistä muusikon näkökulmasta nähtynä?
Todella hieno työväline, ainakin kommunikoinnin ja tiedonhaun kannalta! Netissä kaikki on saatavilla, ja mielestäni niin pitää ollakin.
Onko internet mielestäsi vakavastiotettava uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Uhka on epäilemättä olemassa, mutta ei siinä ole mitään uutta. Ja jos se olisikin ainoa uhka tekijänoikeuksille. Tekijänoikeuksien kannalta sanoisin, että kaikki välittäjät ottavat omat palkkionsa, ja artistien täytyy olla todella menestyksekkäitä, jotta he voisivat edes ajatella saavansa itselleen jonkinlaisen eläkkeen.
Millaisia suunnitelmia bändillä on?
Venyttää seuraava kiertueemme villiin pohjolaan asti. Tietysti haluamme jatkaa soittamista niin kauan kuin mahdollista, sillä siitähän me elämme sanan kaikissa merkityksissä: eiintyminen on Mes souliers sont rouges’n
olemassaolon syy. Bändi on kasvanut ja kehittynyt livekeikoilla ja vielä 12 vuoden jälkeenkin olemme aina yhtä innostuneita.
Olisitteko valmiita soittamaan muutaman keikan “villiin pohjolaan”?
Totta kai, ja jos mahdollista, niin ottaisimme perheemmekin mukaan! Vakavasti puhuen odotamme tätä mahdollisuutta kovasti.
January 24th, 2007
 Suomentanut Johanna Hynönen
Kertoisitteko meille, kuinka EV perustettiin?
Vuonna 1981 Nantesissa, ainoana tavoitteena tehdä rock’n'roll –musiikkia bretoniksi ja suomeksi, rock– ja kansanmusiikkivaikutteita sekoittaen. Vuonna 1991 EV:stä tuli ammattilaisyhtye ja konsertteja on ollut yli 700 Ranskassa ja muissa maissa. Yhtyeeltä on ilmestynyt viisi cd:tä, joista viimeisimmän julkaisi Globe/Sony vuonna 2001.
Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat yhtyettänne? Miten määrittelisitte musiikkianne?
-Yhtye: energinen, ystävällinen, kekseliäs, identiteetiltään voimakas
-Musiikki: omaperäistä, voimakasta, melodista, raivoisaa, tanssittavaa
Laulatte bretoniksi ja suomeksi. Selittäisittekö, miksi valitsitte nämä kielet?
Laulamme myös ranskaksi. Bretoniksi koska Gweltaz (kitara) on bretoni ja suomeksi koska Jarilla (basso) on suomalainen äiti.
Eikö tällainen kielivalinta estä teitä saamasta laajempaa yleisöä?
Päin vastoin, keikkailemme paljon ulkomailla, enemmän kuin maanmiehemme jotka laulavat englanniksi tai ranskaksi. World-music –ilmiö ja viehtymys kelttiläiseen musiikkiin tukevat meitä valinnassamme.
Pidättekö itseänne aatteellisena yhtyeenä?
Kyllä, eritoten koska olemme päättäneet laulaa bretoniksi (vähemmistökieli, jota Ranskan hallitus ei tunnusta).
Selittäisittekö suomalaisille lukijoillemme, mitä ovat “Diwan”-koulut ja mikä on yhteytenne niihin?
DIWAN-kouluissa kaikki tunnit pidetään bretoniksi, paitsi tietenkin ranskantunnit. Kouluja on joka puolella Bretagnea ja myös Nantesissa. Gweltazin lapset käyvät sitä ja meillä on vuonna 2001 yhteinen musiikkiprojekti Nantesin Diwan-koulun oppilaiden kanssa.
Onko EV keikkaillut Suomessa?
Vuonna 1984 Turussa Ruisrockissa
Vuonna 1985 useampia keikkoja kesällä, mm. Helsingissä Kaivopuistossa
Vuonna 1999 (maaliskuussa) kymmenen konserttia Pauli Hanhiniemen Perunateatterin kanssa Lapista Helsinkiin Tavastialle
Vuonna 1999 (heinäkuussa) Tammerfestissä Tampereella
Tulette pian Suomeen. Kertoisitteko tästä kiertueesta?
Joulukuussa 2000 on neljä keikkaa: 8. päivä Hämeenlinnassa, 9. päivä Ähtärissä, 10. päivä Tampereella ja 12. päivä Helsingissä.
Yhä ystäviemme PHP:n kanssa, paitsi Helsingin keikalla, joka on Kalevala-aiheinen ilta.
Meillä on suunnitteilla saattaa levitykseen uusi levymme Suomessa vuoden 2001 kuluessa.
Voisitteko mainita kolme suomalaista artistia/yhtyettä, joita arvostatte paljon?
Sielun Veljet ja Ismo Alanko, Värttinä ja Leevi and the Leavings.
Mikä on suomalainen sävy tai vaikutus (kielen lisäksi) yhtyeessänne?
Musiikilliset vaikutteet, sillä kuuntelen paljon suomalaista musiikkia, ennen kaikkea rokkia, ja laulujeni sanoituksiin vaikuttavat paljon matkani, lomani, sukulaiseni joita minulla on yhä Turussa. Pidän suomalaisen musiikin melankolisesta ja hieman surullisesta puolesta.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Sisko Jaakkola
Miten teistä tuli muusikko?
Se oli puhdas sattuma. Minulla oli onnea tavata oikeita ihmisiä oikealla hetkellä, ja niin minussa uinuva taiteilija vähitellen heräsi.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet teihin?
Jumaloin Public enemya, A Tribe Called Questia, Rakimia, nämä taiteilijat saivat rap-innostukseni heräämään, pidän myös paljon 70-luvun musiikista.
Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Sijaitsee kaukana ja siellä on kylmää, minulla ei ole ollut mahdollisuutta esiintyä Pohjoismaissa, haluaisin kuitenkin kovasti oppia tuntemaan alueen kulttuuria.
Miten kuvailisitte tyyliänne?
Yritän ensinnäkin puhua ihmisille musiikkini kautta ja saada heidät matkustamaan, kuvailisin sitä progressiiviseksi rapiksi.
Mikä esittämistänne kappaleistanne on lempikappaleenne?
“Je me souviens” (muistan) on suosikkini, koska siinä on tunnetta, jota ei missään muualla ole.
Esiintymislava vai äänitysstudio?
Esiintymislava, mikään ei ylitä kontaktia elävään yleisöön, nähdä toisen ihmisen silmistä miten sinun musiikkisi vaikuttaa häneen.
 Mikä on paras hetki albumin tai kappaleen teossa?
Hetki, jolloin laulun teema tai idea syntyy ja konkretisoituu paperille.
Keitä esiintyviä taiteilijoita kuuntelette tällä hetkellä?
Paljon amerikkalaista rappia, erityisesti Fabolousia.
Tyhmä kysymys… mikä on lempilaulunne?
India Arien laulu, jonka nimi on “The truth”
Mikä on lempimusikaalinne?
West side story, ehdottomasti.
Ja jos toteuttaisitte ja tulkitsisitte oman versionne siitä, kenen kanssa ja millainen juoni olisi?
Olisi kyse keskenään taistelevista jengeistä suurkaupungin getossa ja tekisin sen Moise de TRIBAL JAMin ja MC SOLAARin kanssa.
Mitä mielä olette Internetistä teosten säveltämisessä /tulkinnassa?
Se on upea tiedonvälityksen väline, se on aivan poikkeuksellinen kulttuurin välittäjänä.
Seuraavat projektinne?
Musiikkia ja elokuvaa.
Haluaisitteko tulla konsertoimaan tänne kauas Pohjolaan?
Mielihyvin, minusta on ihanaa jakaa elämyksiä muiden kanssa.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten aloit laulaa?
Olen aina rakastanut laulamista. Meillä yhteislaulu kuuluu perheen perinteisiin. Muistan kun kaikki loksahti paikalleen eräissä häissä, joissa
lauloin gospelia puoliksi ranskaksi puoliksi englanniksi! Avustajissa oli mukana muusikko, joka ehdotti, että työskentelisin hänen kanssaan. Kyseessä oli Jérôme Goldet, joka kirjoitti kanssani yhden kappalaeen albumille. Ja sen jälkeen tapaamiset seurasivat toisiaan.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Kuuntelin paljon 70-luvun soulia pienenä- Stevie Wonderia, Ray Charlesia, otis Reddingiä.- kalifornialaista poppia Breadia..-ja sitten myöhemmin brasilialaista musiikkia: Jobimia, Joao Gilbertoa, Tom Zé’tä.. ja laulaja-sanoittajattaria: Fiona Applea, Rickie Lee Jonesia, Bjorkia, Joni Mitchelliä..ja suuria ranskalaisia myyttejä: Piafia, Barbaraa, Gainsbourgia.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Positiivinen puoli on se, että soittaa musiikkia! Negatiivinen puoli on elää
yhteiskunnassa, jossa musiikki ei kuulu jokaiseen päivään ja jossa sitä saatetaan pitää kulutushyödykkeenä.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valkoista! Hiihtoa! Keijuja! Joulupukki! “Olaf talven maassa”, kirja, joka sai minut haaveilemaan koko lapsuuteni! Lyhyesti siis pelkkiä kliseitä! Täytyisi tulla sinne löytämään “todellinen Suomi”
Tunnetko suomalaista musiikkia tai suomalaisia artisteja?
Popissa on vaikea sanoa, koska kaikki laulavat englanniksi! Ostin kerran mahtavan kansanmusiikkilevyn, vanha mies soittaa kannelta. Muuten Sibelius.
En päässyt katsomaan Miestä ilman menneisyyttä elokuviin, mutta tahtoisin nähdä sen.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Tällä hetkellä levy hakee tyyliään! Akustinen. Vastakohtainen. Puolivärinen. Leikkisä. Ei hetkeäkään melodramaattinen. Folk jazz pop varustettuna huvittuneilla viitauksilla cabaret’n tai music hallin maailmaan.
Minkälaisia aiheita tai teemoja käsittelet lauluissasi?
Tällä albumilla on aiheena taipuisa rakkaus: rakkaus paikkaa kohtaan (Pariisia, jossa synnyin), kahta poikaa kohtaan (1,2,3), ystävyys vanhan herran kanssa, mustasukkaisuus (exät), epätoivoinen rakkaus (hylätty mies.), äidin, joka jättää kaiken, rakkaus (hän lähtee pois), häät Chagalin tyyliin taivaassa ( taivaan paikka).
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minä rakastan niitä kaikkia. Ne ovat minun pieni tähtilapsi-kolonnani.
Konsertoitko usein?
Kyllä. Vuodessa olen antanut noin kuutisenkymmentä konserttia.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Toinen täydentää toista. Kuoreen käpertyminen ja valoon astuminen! Pidän molemmista! Heinäsirkka ja muurahainen!
Kun valmistelet albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Pidän kaikista vaiheista. Vaikeinta on äänen otto (on miellyttävämpää laulaa lavalla, se on luonnollisempaa!) ja miksaus. On mukavaa saada uusia ideoita studiossa, yrittää erilaisia asioita, leikkiä äänellä.
Mitä musiikkia tai artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Itseäni! ja sitä, joka tulee esiintymään: Oumoua, malilaista laulajatarta ensi viikolla.
Tyhmä kysymys…mikä on suosikkikappaleesi?
“Life on Mars” David Bowielta. Se tuli mieleen noin vain!
Mitä ajattelet internetistä lauluntekijä/ laulajana?
Nerokas vapauden vuoksi! Ikävä kukkarolle!
Uskotko, että internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien puolesta)?
Ajattelen, että internet syö neljänneksen albumimyynnistäni. Mitä tekijänoikeuksiin tulee, se on varmaa, että internet on mittatilaustyönä tehty radio, jossa ei artisteille tarvitse maksaa korvauksia. Kuuntelija on
kuningas. Mutta se, mikä minua häiritsee eniten ei ole rahallinen puoli. Se, mikä minua häiritsee on kappaleiden silpominen. Teema-albumi, kuten Gainsbourgin Melody Nelson, pieninä paloina, ei se maistu samalle! Ja välillä sinut yhdistetään lauluihin, joita et ole kirjoittanut tai toiseen nimeen. Silloin kosketaan tekijöiden kunnioitukseen ja teoksien kokonaisuuteen. Saattaa olla, että teen vielä albumeita, jotka muodostuvat yhdestä loppumattomasta kappaleesta..
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Tehdä yksi tai kaksi albumia tänä vuonna. Mainostaa albumia, jossa 80-luvun englantilaiset punk-kappaleet on uudelleen sovitettu bossaksi projektissa, jonka nimi on “Uusi Aalto” Marc Collinin tuottama -englantilaiselle levymerkille- ja jossa laulan. Muodostaa vahva muusikkojoukkue lavalle ja studioon. Jatkaa työni mainostamista Kanadassa ja Japanissa.
Olisitko valmis tulemaan villiin pohjolaan konsertoimaan?
Totta kai. Olen jo tehnyt kiertueen Norjassa käydessäni. Rakastan matkustamista. Rakastan laulamista!
Haastattelun toteutti Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Niiranen
Miten laulajanurasi alkoi?
Aluksi kävin teatterialan luennoilla, mutta vähitellen halu laulaa kävi pakottavaksi, ja aloin vastailla rock-lehtien ilmoituksiin, joissa erilaiset bändit etsivät laulajaa. Harrastin laulamista ilman sanoja (chanter en yaourt) ja päädyin ska-, hard rock- ja muihinkin bändeihin. Sitten eräällä laulukurssilla tapasin Jean-Jacques Nyssenin ja aloimme tehdä lauluja yhdessä. Ryhdyimme myös kokoamaan pientä akustista bändiä, jotta päääsisimme nopeasti keikoille.
Keiltä muusikoilta tai laulajilta olet saanut vaikutteita?
Erityisesti ranskankielisiltä laulaja-lauluntekijöiltä. Mielenkiinto ei johdu isänmaallisuudesta vaan siitä, että ranska sattuu olemaan ainoa kieli, jota osaan ja ymmärrän ja koska pystyn eläytymään ranskankielisiin lauluteksteihin ja niiden sanomaan. Sävellykset tietenkin yhdistyvät sanoihin harmonisesti ja antavat tekstille uuden tason… Teini-iän suosikkejani olivat Bashung, Gainsbourg, Renaud, Couture, Lavilliers, Jonasz ja Souchon, vaikka kuuntelin kyllä myös Clashia, Red Hot Chili Peppersiä, R. Lee Jonesia, Bowieta, Rollareita ym.
Mitä positiivista ja negatiivista liittyy siihen, että toimii naislaulajana ja artistina Ranskassa?
Naisena laulaminen on pikemminkin etu, kun kirjoittaa itse omat sanoituksensa (tytöt taitavat useimmiten esittää toisten tekemiä tekstejä). Laulaminen on arvokasta työtä myös miesten tekemänä. Markkinat pursuavat nykyään television julkisuuteen nostamia tähtiä (Pop stars, Star académiciens ym.). Samalla tämä synnyttää yleisössä halua päästä tietyn aitouden äärelle.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Ei kovin selkeä. Suomi on aika vapaa maa ja nuori valtio, jota kiinnostavat yhteiskunnalliset uudistukset ja luonnonsuojelu sekä hyvä elämänlaatu (olenko väärässä?).
Tunnetko suomalaista musiikkia tai suomalaisia esiintyjiä?
En todellakaan (anteeksi).
Miten kuvaisit musiikkisi tyyliä?
Moderneja ja realistisia kappaleita, joissa on vaikutteita popista ja vähän muustakin…
Mistä aiheista kirjoitat lauluja?
Arkielämästä, ihmisistä, pienestä avaimenreiästä.
Mikä on suosikkisi omien kappaleittesi joukosta?
Niitä on monta. Pidän kovasti biisistä “Ca s´peut pas”, joka minulla oli tilaisuus levyttää ensin yksin ja vuoden kuluttua yhdessä Bernard Lavilliersin kanssa.
Mistä syystä se on suosikkisi?
Yksinkertaisilla sanoilla näyttäisi olevan aika suora vaikutus ihmisten tunteisiin.
Teetkö säännöllisesti keikkoja?
Kyllä.
Kummasta pidät enemmän, keikka- vai studioelämästä?
Kieltämättä keikoista. Pidän studiossa olostakin, mutta siellä vaaditaan säntillisempää otetta. Olen parhaimmillani yleisön edessä.
Kun teet levyä, mistä työvaiheesta pidät eniten?
Siitä, kun kaikki kappaleet on tehty ja valittu ja kun aletaan päästä toteutusvaiheeseen.
Mitä musiikkia kuuntelet itse tällä hetkellä?
Quarkia, Holdenia, Muratia, The Little Rabbitsia, D. Annegarnia, Ferrén koottuja levyjä (kiitoksen osoituksena), Katerinea, LLhasaa ym.
Hassu kysymys, mutta mikä on oma suosikkikappaleesi?
Niitä on paljon, ja kaikkiin on omat syynsä, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Romy Schneiderin ja Piccolin laulama “La chanson d´Hélène” Claude Sautet´n elokuvasta “Les choses de la vie”. Se on äärettömän koskettava.
Mitä ajattelet internetistä laulajana ja lauluntekijänä?
??
Onko internet mielestäsi todellinen uhka musiikintekijöille tekijänoikeuksien kannalta?
En osaa sanoa, onko se uhka vai ei. Internet on ainakin upea keino uusien asioiden löytämiseen!
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Neljäs levy ja kiertue samaan aikaan. Kirjoitan lisäksi tekstejä muiden käyttöön.
Haluaisitko joskus tulla keikalle tänne Pohjolaan?
Se olisi ihanaa. Olen jo kauan toivonut pääseväni katsomaan sitä puolta maailmasta. Jos voin laulaa siellä, vielä parempi.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
Forum
