 Suomentanut Taija Tuuliala
Miten sinusta tuli muusikko?
En päättänyt sitä itse… elämä teki valinnan puolestani, kun menin naimisiin 22-vuotiaana ja minun piti elättää perheeni.
Ketkä musiikintekijät tai taiteilijat ovat inspiroineet sinua?
Ihan ensinnäkin pääasiassa erimaiden kansanmusiikit… Espanjan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan… ja sitten Bob Dylan ja Ry Cooder.
Mitä positiivisia ja negatiivisia puolia on muusikkona olemiselle Ranskassa?
Positiivinen puoli on vapaus… Taiteilija on riippuvainen ainoastaan itsestään. Negatiivinen puoli ranskankielisenä muusikkona olemiselle on se, että tuotannon levittäminen on rajoittunut ranskankielisiin maihin, eikä maailmanlaajuista levitystä juurikaan ole.
Minkälainen mielikuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Sellainen että Suomen kansa on terveyden perikuva. Suomesta tulee hyviä keskimatkan juoksijoita, erinomaisia keihäänheittäjiä ja höyhenen kevyitä mäkihyppääjämiehiä… niin, ja myös loistavia rallikuskeja.
Minkälainen mielikuva sinulla on suomalaismusiikista?
Valitettavasti minulla ei ole mitään tietoa eikä tuntemusta suomalaismusiikista.
Miten kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Musiikkiani voi pitää kansanmusiikki-rockina. Mielestäni olen kuitenkin myös yksi maailmanmusiikin edelläkävijöistä.
Oletko koskaan ajatellut vaihtavasi musiikkityyliä? Minkä tyylin voisit valita?
En tähän päivään mennessä ole koskaan ajatellut täydellisesti vaihtaa musiikkityyliäni..; mutta kotona, omaksi ilokseni tutkiskelen ja tulkitsen mielelläni amerikkalaisia klassikoita, joiden kirkkaimmat tähdet ovat mielestäni Frank Sinatra, Judy Garland, Billie Holliday, Ray Charles…
Mistä laulusi kertovat?
Kirjoitan mielelläni sellaisia lauluja, jotka kertovat tarinan. Niihin saan yleensä inspiraation omista kokemuksistani.
Mikä on oma lempilaulusi repertuaarisi joukossa?
“Le petit ane gris”, “Pauvre Benoit” ja “Caravane”, joka on täysin väärinymmärretty laulu.
Pidätkö säännöllisesti konsertteja? Laulatko mieluummin lavalla vai studiossa?
Pidän säännöllisesti kiertueita ja laulan mieluummin lavalla kuin studiossa.
Mikä on lempihetkesi levyn tekemisessä?
Kun se on valmis… tai tuskin sekään.
Luonteestani johtuva pysyvä tyytymättömyyden tunne tekee taiteellisen luomisen minulle erittäin vaikeaksi. Mutta kun kaikki on valmista eikä enää voi palata muuttamaan mitään, on vaan pakko hyväksyä se mitä levylle on äänitetty… ikuisiksi ajoiksi! Sillä hetkellä tunnen siis itseni vapaaksi.
Keitä artisteja itse kuuntelet tällä hetkellä?
Dylan, Ry Cooder, Sinatra, Dire Straits ja Mark Knopfler ja paljon klassista musiikkia.
Sitten yksi tyhmä kysymys… mikä on lempikappaleesi?
Kysymyksesi on todellakin vähän tyhmä… mutta emmekö me elä tyhmässä maailmassakin? Niin että vastataan vaan siihenkin reippaasti… “One for my baby and more for the road” esittäjänä Frank Sinatra ja pianossa upea Miller.
Mitä mieltä olet internetistä musiikin tekijänä/esittäjänä?
Se on sellainen ongelma, joka ei juurikaan kiinnosta minua… Ei niin etteikö rahalla olisi minulle väliä… mutta minua ei huvita tapella siitä, muut ihmiset tekevät sen puolestani. On kuitenkin selvä, että jos internet mahdollistaa musiikkini levittämisen ranskankielisyyden rajojen yli, se on tietenkin hyvä juttu! Minäkin muuten saan pian omat internetsivut: www.huguesaufray.com
Käytätkö itse tietokonetta levyn tai kappaleen tekemiseen?
En itse, mutta avustajani kyllä käyttävät.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Suunnitelmat riippuvat ammatillisen elämäni uudelleen järjestelemisestä sellaiseen muotoon, joka antaisi minulle enemmän mahdollisuuksia toteuttaa omia päämääriäni… ja sen puitteissa uuden levyn ilmestyminen vuoden 2003 lopussa/2004 alussa.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Kääntänyt Johanna Hynönen
Kuinka päätit ryhtyä musiikintekijäksi?
Kun olin 14-vuotias, ostin ensimmäiset levyni (Creedence Clearwater Revival, The Who ja Johnny Hallyday, ranskalainen “rokkistaramme”). Kuunnellessani näitä levyjä ajattelin, että miksen minäkin? Ostin kaikista halvimman kitaran ja aloin soittaa.
Ketkä musiikintekijät tai taiteilijat ovat olleet merkittäviä Sinulle?
Monetkin. Se riippuu ajanjaksosta, mutta ainakin Gainsbourg, Dr Feelgood, Jacques Dutronc, David Bowie ja Jacque Brel ovat olleet tärkeitä. Ja myöskin Boris Vian, René Char ja Antonin Artaud, The Last Poets, afrikkalainen ja arabialainen musiikki…Joskus vaikutus koskettaa enemmän itseäni kuin tekemääni musiikkia.
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet työskennellä musiikintekijänä Ranskassa?
Hyvää on se, että meillä on menneisyydessä muodostunut aivan omalaatuinen musiikillinen tyyli, joka suo paljon mahdollisuuksia, ja on silti samalla riittävän yksinkertainen. Tämä on geeneissämme, kuten flamenco espanjalaisilla.
Huonoa on puolestaan se, että elämme menneessä emmekä yritä uudistaa sitä. Matkimme mieluummin kansainvälisten soittolistojen ykkösiä, koska se vaikuttaa houkuttelevammalta kuin omat juuret. Afrikkalaiset musiikintekijät ovat meitä avoimempia oman kulttuurinsa suhteen.
Millainen mielikuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valkoinen mielikuva, rauhallisuus ja vaitonaisuus kuin aurinko, joka säteilee jäällä.
Millainen mielikuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
Mielestäni teillä soitetaan radiossa samantyyppistä musiikkia kuin meillä! Ranskassa ei ole helppo kuulla suomalaisia artisteja. Tunnen vain kaksi nimeä: Heikki Sarmanto ja The Poppoo. Näin heidät esiintymässä Pariisissa. Kummatkin konsertit olivat tosi hyviä. Heikin kanssa aioimme kirjoittaa lauluja yhdessä, mutta emme löytäneet yhteistä aikaa, joten jätimme hankkeen sikseen.
Miten kuvailisit omaa musiikkiasi?
Kirjoitan lauluja, voisi sanoa että ne ovat “tämän päivän ranskalaista chansonia”. Sanoitukset ovat erittäin tärkeitä sekä yleisölleni että itselleni, mutta olen tarkka myös musiikkini suhteen. Toivon, että kappaleeni vetoavat myös ulkomaalaisiin. Vähän kuin amerikkalainen ja unkarilainen musiikki itseeni! Vaikka en ymmärtäisikään sanoja.
Oletko ajatellut muuttaa musiikkityyliäsi radikaalisti?
Olen jo tehnyt niin. Vuonna 1977 olin bändissä, jonka nimi oli Starshooter, ja teimme punkkia! Matka eilisestä tähän päivään on pitkä. Joskus teen musiikillisia kokeiluja. Vuonna 1998 tekin levyn, jonka nimi on “metropolitain” ja joka on enemmänkin sähköistä musiikkia. Vuotta myöhemmin esiinnyin ranskalaisen laulajan Enzo Enzon kanssa, teimme musiikkiesityksen, jossa oli steppausta ja tanssia…Nykyään kun sävellän ja kirjoitan uutta levyä, valitsen ennemminkin mielialan kuin musiikkityylin. Se on järjestelykysymys. En tiedä, mihin suuntaan lähden myöhemmin. Se riippuu ihmisistä, joita tapaan, matkoista, kaikesta ja ihan mistä sattuu…
Mistä laulusi kertovat?
Jo vuosien ajan olen yrittänyt olla kertomatta tarinoita. Ryhdyn kirjoittamaan ja kirjoittaessani laulua löydän sen, mitä mielessäni on. Lopulta se saattaa olla tarina tai vain tunne tai jotain ihan muuta. Olen itse ensimmäinen lukijani. Minusta on hauska rakentaa pieniä runollisia siltoja arkihuolien ja filosofisten teemojen välille.
Mikä on kappaleistasi oma suosikkisi?
Tänään kello 17.15 se on “A quoi rêvons-nous?” (Mistä uneksimme?) koska kun laulan sitä, uneksin. Sanat ovat yksinkertaisesti tunteita. Lavalla on helppo improvisoida ja joskus kappale kestää 20 minuuttia!
Käytkö usein kiertueella? Oletko mieluummin lavalla vai studiossa?
Olen aina mieluummin lavalla. Minusta tuntuu, että olen käynyt kiertueilla vuosien ajan, pitäen taukoja levyttääkseni uusia lauluja.
Mikä on lempihetkesi, kun valmistelet uutta levyä?
Laulujen kirjoittaminen. Kun olen aivan yksin kitarani kanssa, kuin laiva valtamerellä, ja löydän uuden sanaisen saaren, uuden musiikkitaivaan. Sellainen hetki on todella kaunis! Kaikki tuntuu mahdolliselta. Kuulen upeita asioita pääni sisällä. Ja sitten kestää tosi pitkään ennen kuin löytää sen uudelleen nauhalta.
Minkälaista musiikkia tai artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Riippuu tunteistani ja mielialastani. Se vaihtelee melko usein. Ostan paljon levyjä. Ennen kaikkea rakastan musiikkia joka yllättää, musiikkia, jota en ymmärrä ensimmäisellä kuuntelukerralla. Lalo Schifrin ja Esquivel pääsevät usein CD-soittimeeni. Saatan kuunnella kokonaisen viikon ainoastaan Jacques Breliä, Suzanne Vegaa tai Brian Enoa.
Sitten tyhmä kysymys…mikä on lempikappaleesi?
Ehkä Petula Clarkin “Downtown”, koska pidin hänestä kun olin pieni, ja nyt kun kuuntelen häntä, huomaan että se on todellakin hyvä laulu, tosi hyvin tehty.
Mitä mieltä olet säveltäjänä ja esittäjänä Internetistä?
Uskon, että löydämme ratkaisun tekijänoikeudellisiin kysymyksiin. Internetin ja kotistudion ansiosta on musiikin jakelu ulkomailla on helpompaa. Se on uuden ajan alku meille. Se on erittäin mielenkiintoista.
Käytätkö tietokonetta tai kotistudiota kun teet uutta kappaletta tai levyä?
Totta kai. Työskentelin vuosia henkilön kanssa, jolla oli tämäntyyppistä laitteistoa. Koska en enää työskentele hänen kanssaan, päätin ostaa tietokoneen uuden albumin tekemistä varten. Ensimmäiset päivät olivat melkoisen masentavia. En tiennyt millaista on työskennellä yksin koneiden kanssa…Halusin heittää kaiken ikkunasta ulos ja mennä itse perässä! Muutamien viikkojen jälkeen tilanne parani. Nyt tunnen itseni riippumattomammaksi ja luotan enemmän työhöni, koska hallitsen sen aiempaa paremmin.
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia Sinulla on?
Uusi levy tulee ulos 22. lokakuuta. Aloitan kiertueen Ranskassa helmikuussa 2003. Minulla on konsertteja kolmen viikon ajan pienessä pariisilaisteatterissa, jonka nimi on l’Européen. Olen todella innoissani. Konsertoin myös Berliinissä (20-22 ja 23. marraskuuta) ranskalaisen laulajan Corinne Douaren kanssa. Hän on asunut Berliinissä jo viisi vuotta. Voin myös tulla Suomeen jos haluatte! Minulla on esityslista itseäni ja haitaristiani varten.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Katja Karkkainen
Miten teistä tuli muusikko?
Halusin kirjailijaksi, otin klassisen laulun tunteja ja se oli lähtölaukaus, olin löytänyt oman tieni. Olin löytänyt oman tapani ilmaista itseäni kirjallisesti.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet teihin?
Monet ihmiset.erityisesti blues-laulajat kuten John Lee Hoocker kokoonpanossa The Hot Spot Miles Davisin kanssa.
Mitä hyviä ja huonoja puolia on muusikkona olemisessa Ranskassa?
En osaa sanoa, lienee kaikkialla samanlaista: jos ei laula englanniksi, kuulijat rajoittuvat oman
äidinkielen taitajiin. Ranskassa täytyy tehdä hittejä, joita soitetaan median valvomilla radioasemilla, esiintyä puolialastomana lehtien sivuilla ja olla jo ennestään tunnettu päästäkseen levyttämään, kuten muuallakin. On vain vähän tilaa vapaalle omaleimaiselle luovuudelle.
Minkälainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Tunnen maan kahden Pariisissa asuvan läheisen ystäväni kautta. Pidän pohjoismaista, Andersenin sadussa Lumikuningatar yksi kohta tapahtuu Suomessa. Näistä muodostuu mielikuvani maasta.
Tunnetteko suomalaista musiikkia?
Suomalainen ystäväni lainasi minulle Wimmen ja laulajatar Inge Juusen levyjä. Pidän kuulemani musiikin shamanistisesta ulottuvuudesta.
Miten määrittelisitte oman musiikkityylinne?
Valkoista bluesia.
Oletteko jo ajatellut vaihtaa musiikkityyliänne? Mikä voisi olla vaihtoehto?
En tunne rajoja, laulan mitä tahansa, jos se sykähdyttää minua ja on luovaa. On oltava rohkea ja uudistua mutta kohdallani se tarkoittaa esteettisiä valintojani.
Mistä laulunne kertovat?
Eksistentiaalisesta muutoksestani, eli myös teidän muutoksestanne.
Mikä on lempikappaleenne ohjelmistossanne?
Cosmos.
Konsertoitteko säännöllisesti?
Kyllä, ajoittain.
Kumpi on kiehtovampaa, studiotyöskentely vai lavaesiintyminen? Miksi?
Pidän molemmista. Studiossa pidän työn hiomisesta ja lavalla hetken taianomaisuudesta, energiasta.
Mikä on mieluisin vaihe kappaleen tai albumin työstämisessä?
Vaihe, jolloin voin keskittyä ainoastaan musiikkiin ja luovaan työhön.
Mitä musiikkia kuuntelette tällä hetkellä?
Herbaliser’n ensimmäistä kappaletta, joka on mieletön: “Brazilian love affair 4″, koska sain vielä julkaisemattoman kokoelman tämän hetken englantilaista, 80-luvun tyylistä musiikkia.
Typerä kysymys. mikä on lempilaulunne?
Leo Ferrén “La vie d’artiste”.
Mitä mieltä olette muusikkona Internetistä?
Näppärä työkalu tiettyihin juttuihin.
Käytättekö tietokonetta kappaleen työstämisessä?
Käytän.
Mitä suunnitelmia teillä on?
Uusi miltei valmis levy, jota valmistelen rakkaudella. Se ei ole vielä studiovaiheessa, kappaleet ovat vielä luonnosteluasteella. Mielessäni on kirja, josta voisi tulla sävellys, ajatuksissani muhii kaikenlaista.
Olisitteko valmis konsertoimaan “Kylmässä Pohjolassa”?
Mielihyvin, minulla on jo karvahattukin, olen valmis.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Kääntänyt Sisko Jaakkola
Miten teistä tuli muusikko ?
Olin soittanut kitaraa 14-vuotiaasta. Jo alussa sävelsin omia pikkulaulujani; siitä harrastuksesta tuli sittemmin tärkein asia elämässäni,vaikka keskityin kyllä myös yliopisto-opintoihini. Itse asiassa ystävieni minua painostaessa aloin itsekin uskoa mahdollisuuksiini laulajana; sitten, niinkuin usein käy, onnellisen sattuman ansiosta tapasin oikeita ihmisiä ja hanke sai vauhtia. Muusikon ammatti onkin sitten ollut ainoa ammattini 22-vuotiaasta alkaen.
Keiltä muusikoilta tai esiintyviltä taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Erityisesti 80-luvun musiikista : uudesta aallosta; kylmästä aallosta (cold-wave)… en niinkään ranskalaisesta chansonista.
Minkälainen käsitys teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Ryhmä klisheitä : kylmyyttä; tuntureita; päiviä, joina aurinko ei nouse.
Minkälainen käsitys teillä on Suomen musiikista ?
Sanoisin, että sähköisesti tuotettu musiikki. Mielessäni on joitakin nimiä, mutten ole varma, ovatko ne suomalaisia : Stina Nordenstan ehkä.
Miten määrittelisitte tyylinne muusikkona ?
Chansoneja, joiden sanat ovat ranskaksi. Määrittelyllä aina rajataan liikaa, kuuntelemalla se selviää.
Oletteko pohtineet tyylin vaihtoa ?
En aio vaihtaa tyyliä; tyyliä voi kehittää, se on minusta sekä normaalia että suositeltavaa.
Mistä puhutte lauluissanne ?
Puhun kaikesta ihmiselämään liittyvästä; omalla tavallani tietenkin, mutta miten voisikaan puhua muuten kuin omasta puolestaan, suhteestaan toiseen, rakkaudesta, seksistä, kuolemasta, nautinnosta ja sen vastakohdasta…
Mikä omista lauluistanne on lempilaulunne ?
Sekin vähän vaihtelee; sitä vastoin rakastan yhä samaa naista kuin vihkivalaa antaessani.
Konsertoitteko säännöllisesti ?
Kyllä, paljonkin. Olen erityisesti lavamuusikko.
Lava vai äänitysstudio ?
Kaksi erilaista maailmaa.
Mikä on paras hetki valmisteltaessa kappaletta tai albumia ?
Pidän vapauden tunteesta, että tilanne on hallinnassani, kun ajattelen pääasiassa itseäni : siis laulun kirjoittamisen vaihe. Studiossa on kivaa, mutta siellä on enemmän rajoituksia.
Keiden artistien musiikkia kuuntelette tällä hetkellä ?
Depeche Moden, Stranglersin ja Beith Gibbonsin.
Mitä mieltä olette Internetistä teosta valmistelun / tulkinnan välineenä?
Olen täysi ummikko tietotekniikassa eikä minulla ole välineitä kotona.
Internet, se on muuten mahtavaa, mutta jos sen avulla varastetaan toiselta se on täyttä saastaa.
Käytättekö tietokonetta musiikkikappaletta tehdessänne ?
Studiossa, albumin tuottaja vastaa siitä.
Tulevaisuuden suunnitelmat ?
Elää onnellisena.
Haluaisitteko tulla “napapiirille” konsertoimaan?
Kyllä, odotan innolla kutsua !!!!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
Forum
