Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.

Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.

Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.

Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.

Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.

Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.

Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.

Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.

Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.

Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.

Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »

Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.

Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.

Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.

Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.

Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia

Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »

Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.

Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!

Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!

Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.

Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.

Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!

Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.

Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.

Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.

Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.

Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.

Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.

Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.

Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.

Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!

Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.

Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.

Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)

Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.

Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.

Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.

Keiltä muusikoilta tai taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Nuorena kuuntelin paljon David Bowie’a, Beatlesiä, ACDC:tä sitten Alien Sex Fiend’iä, Joy Divisionia 80-luvun lopulle saakka, jolloin Acid house –musiikki syntyi ja rupesin heti kuuntelemaan sitä. Siihen aikaan se oli minulle kuin raikas tuulenpuuska. Siinä oli sellaista äänten monimuotoisuutta, jota en enää löytänyt “rockista” ja se innoitti minua myös syntetisaattoritunneilla.

Mitkä ovat muusikkona olon tärkeimmät hyödyt ja haitat Ranskassa?
Minun mielestäni on kolme etua: Sacem (yhdistys, joka valvoo tekijänoikeuksia) on erityisen pätevä. Free lance –asema mahdollistaa korvausten saamisen sellaisina aikoina, joina ei pidä konsertteja jne. (tietenkään se ei ole niin yksinkertaista, etenkään näinä aikoina, joina tätä etua ollaan uudelleen arvioimassa). Toinen hyöty on se, että Ranska on eräänlainen kulttuurinen, maantieteellinen ja liike-elämän kohtauspaikka. Naapuriemme erilaiset vaikutteet kantautuvat meille jatkuvasti.

Ainoa haitta, mutta sekin on katoamassa, on huonommuuden tunne sitä rockin aikakautta kohtaan, jolloin kielemme kansainvälisellä tasolla koettiin “heikkoutena”. Kuitenkin elektronisen musiikin nousun jälkeen ja usean ranskalaisen bändin päästyä maailman kartalle, tämä tunne on kadonnut. Ainoa “mutta” on se, että Ranska edelleen jatkaa protektionismia ja voi joskus olla jarruna sellaisille elektronisen musiikin muusikoille, jotka ovat valinneet soittavansa instrumentaalikappaleita tai ovat valinneet toisen kielen kuin ranskan.

Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Olen käynyt Skandinaviassa (Oslossa ja Kööpenhaminassa), mutta en viipynyt kauan. Saatoin kuitenkin todeta, että Ranskaan verrattuna sosiaaliturvajärjestelmä vaikutti hivenen edistyksellisemmältä, ja siitä lähtien kun olen tehnyt töitä Illën kanssa, tunnen tanskalaista kulttuuria vähän paremmin. Valitettavasti en tiedä paljonkaan Suomesta, mutta olen varma, että se oikein mielenkiintoinen maa.

Tunnetko suomalaista musiikkia/suomalaisia taiteilijoita?
Valitettavasti olen aika tietämätön sillä saralla.

Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Minusta se on sekoitus sellaista musiikkia, jota olen kuunnellut, jota kuuntelen ja josta pidän. Se on sekoitus  rockia, poppia ja dubia elektroniseen musiikkiin pohjautuen. En juutu johonkin tiettyyn “tyyliin”, sillä se ei olisi tapaistani.

Onko musiikkityylisi sinusta muuttunut paljon vuosien mittaan?
En tiedä voiko sanoa paljon. Minusta se on tosiaan muuttunut tai pikemminkin kehittynyt. Mutta aina kuitenkin samaan suuntaan eli yhä monimuotoisempaan ja sekoittuneempaan tyyliin.

Mistä huomaat ja miten selität nämä muutokset?
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että onnistun tekemään juuri sitä mitä haluan tietäen, että se mitä tein eilen, on kaukana siitä mitä haluan tehdä juuri nyt ja huomenna. Minusta musiikki ei ole paikallaan pysyvää eikä kukaan taiteilija elämänsä lopussa ole saavuttanut päässään olevaa päämääräänsä tai täydellisyyttä. Kyse on jatkuvasta kyseenalaistamisesta, ja matkan varrella tulee enemmän tai vähemmän onnistumisia.

Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossasi?
Pidän “Super harmonystä” sen energisyyden, funkyn soundin ja tietenkin positiivisen sanoituksen johdosta.
Pidän “Gun jha babystä” sen synkkyyden ja raskauden takia.

Konsertoitko säännöllisesti?
Tällä hetkellä Pills ei konsertoi, koska teen parhaillaan uutta levyä. Viimeisimmän levyni piti ilmestyä vuonna 2002, mutta se on edelleen jumissa Island Francessa. Joten tällä hetkellä, kuten sanoinkin, olen kuvaamassa Illën kanssa (a&r levylle, manager, ja minä tietenkin vastaan livenä soivista koneista).

Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa? Miksi?
Minulle on kyse kahdesta täysin eri asiasta enkä voi tehdä niitä samaan aikaan. Minun on pakko keskittyä kokonaan jompaankumpaan: kolme kuukautta studiossa tai kolme kuukautta konsertteja. En ole ollenkaan samassa mielentilassa, kun teen niistä toista. Sitä vastoin on hyvin mielenkiintoista olla studiossa,  soittaa kappaleita livenä ja palata sitten studioon työstämään näitä kappaleita sillä perusteella, miten ne ovat toimineet livenä ja mitä niistä on oppinut – siinä voi ottaa huomioon yleisön reaktiot, ja meidän reaktiot.

Mistä vaiheesta pidät eniten valmistellessasi kappaletta tai levyä?
Pidän ilman muuta eniten siitä vaiheesta, jona löydän soundin, musiikillisen langan, beatin, joka saa minut sanomaan “tää on hyvä”, ja joka saa minut kuvittelemaan päässäni siihen jatkon. Kyse on melkein “transsista”.

Ketä kuuntelet tällä hetkellä?
Yritän pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu, kuuntelen radiota, katson musiikkivideoita tv:stä silloin, kun pidän taukoa. R&B:ssä on aika kivoja juttuja (erilaisten tyylien sekoituksia…). Mutta kuuntelen usein Coldcutin ensimmäistä levyä ja myös debyyttialbumia Letfieldiltä, Prassilta, Insane clown possee’lta, Lkj:ltä…

Sitten yksi typerä kysymys… Mikä on kaikkien aikojen lempilaulusi?
Louis Armstrongin “Wonderfull world”.

Mitä mieltä olet muusikkona Internetistä?
Internet on periaatteessa hieno kaupallinen ja tiedonhakuväline, ja käytän sitä päivittäin sähköpostiin ja myös saadakseni tietoa materiaaleista, kuunnellakseni kappaleita.
Viimeisin mastering, jonka tein Illëlle tapahtui Internetin kautta: lähetin äänitiedostot New Yorkin, insinööri teki hommansa ja lähetti meille takaisin uudet tiedostot, jotta saatoimme kuunnella ja arvioida niitä uudelleen. Siinä säästyy valtavasti aikaa. Ja sitten, kun nopeat Internet –yhteydet ja tietokoneet ovat entistäkin nopeampia voidaan kunnon sessioita pitää netissä päivittäin (vaikka kyllä niitä jo nytkin voidaan järjestää joillakin tietokoneohjelmilla).

Onko Internet mielestäsi todellinen uhka taiteilijoille (jos ajatellaan tekijänoikeuksia)?
Tulee mieleen aika, jolloin käytiin samaa keskustelua kasettien suhteen. Ainoastaan se on muuttunut, että laatu pysyy samana (en tarkoita mp3:sia).
Ongelmaan ei ole montakaan ratkaisua. Ranskassa kyse oli 2 frangin keräämisestä per tyhjä, uutena ostettu levy. Se raha olisi maksettu, mutta se olisi maksettu niille, jotka johtavat tekijänoikeusasioita, vaikka he eivät välttämättä olekaan niitä kaikkein kopioiduimpia artisteja.
Jos levyt olisivat vaikka hinnaltaan halvempia… En usko, että yleisölle pitäisi olla vihaisia “piratismista”, sillä sille annetaan mahdollisuudet tehdä sitä: nopeat Internet-yhteydet ja kaivertimet.

Yritetään löytää muita ratkaisuja keksimällä levyjä, joita ei voi kopioida, mutta se on mahdotonta. Siitä lähtien, kun levyt muuttuvat numeerisiksi, kaikkea voidaan “hakkeroida”, joten se on keinotekoinen ratkaisu…
Pitäisi palata siihen hetkeen, jolloin Universalia hallussaan pitävä Philips toi markkinoille kaivertimen heti myytyään Universalin. Minusta se oli aika törkeää.

Tällä hetkellä ainoastaan kokonaisten kappaleiden tai levyjen myynti Internetissä mahdollistaa sen, että taiteilijoilla on jonkinlaisia tekijänoikeuksia… Siinäkin on kuitenkin yksi jippo: Internetin kautta tapahtuva myynti lisääntyy yhä enemmän, mutta mitä tulee taiteilijaan, tällainen myynti aiheuttaa hänen sopimuksessaan suuria kiistakysymyksiä…

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleviksi kuukausiksi/vuosiksi?
Saada uusi levyni valmiiksi ja saada se myyntiin, tehdä kiertue, tehdä Illën toinen levy. Luulen, että vuosi 2004 tulee olemaan melko mielenkiintoinen…

Olisitko valmis tulemaan “Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Erittäin mielelläni!!!

Mistä yhtyeenne nimi on peräisin?
Huvitellessamme kokeilemalla lukuisia eri musiikkityylilajeja kappaleisiimme rinnastus maailman suurten huijareiden eri naamioitumisiin ja moninaisiin identiteetteihin oli tervetullut. Mistä nimi Les Escrocs (”Huijarit”): aina sympaattisia eikä koskaan siellä missä heitä odottaisi.
Kyseessä on nimi jonka sivumerkitys ei ole kovin vakavasti otettava, joten pidemmän päälle sitä on vaikea perustella, täytyy kyllä myöntää.

Keiltä muusikoilta olette ottaneet vaikutteita?
Kaikki suuret ovat antaneet meille vaikutteita. Kuten sananlaskussa sanotaan: “ei ole vähäpätöisiä musiikkeja, on vain vähäpätöisiä musiikkeja”.
Kaiken tämän ymmärtäminen sai meidät palaamaan alkulähteille ja tutustumaan Serge Gainsbourg’iin, James Browniin, Stoneseihin, Beatleseihin, Bob Marley’hin, Djangoon, Louis Armstrongiin, Duke Ellingtoniin, kaikkiin New Orleansin jazzin suuriin nimiin. Unohtamatta salsaa, bossa novaa ja maailmanmusiikkeja sekoitettuna omalla kohdallani musiikintekijänä henkilökohtaisempaan intohimoon tunnettuja ranskalaisia chansoneja kohtaan, kuten Breliin, Brassensiin, Boris Viamiin jne.

Mitkä ovat positiiviset ja negatiiviset puolet muusikkona oloon Ranskassa?
Ranska ei ole musiikkimaa. Ranskalaisilla ei ole paljon musiikillista tuntemusta eikä musiikkikorvaa. He ottavat vastaan sen mitä heille tarjotaan. Tilanne on parantunut sen jälkeen kun ihmiset alkoivat matkustella enemmän. Ranska on enemmän makuaistin, silmän ja kirjallisuuden kuin korvan maa. Eli täällä on parempi tehdä visuaalinen ja laulettu spektaakkeli kuin puhdasta ja kovaa musiikkia. Sattuipa osuvasti, sillä sitä olemme tehneet alusta lähtien! Kuitenkin ranskalaisella medialla on vaikeuksia ymmärtää huumorilla höystettyä musiikkia. He haluavat joko koomikkoja tai “vakavia” laulajia, mutta eivät näitä kahta sekoitettuina keskenään. Joka kulttuurille välttämättömiä klovneja parjataan. Täällä artistit leimataan nopeasti. Sitä oikeaa leimaa ei ole helppoa saada.

Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Karkeaan Suomi-kuvaan täällä kuuluu suuret jazzfestivaalit, sauna ja 70-luvun pornoelokuvien pioneerit.

Tunnetko suomalaista musiikkia/suomalaisia muusikoita?
En tunne artisteja teiltä päin enkä ole ainoa. Se on sääli. Ranskalaismediat lähettävät teitä [musiikkianne] hyvin vähän.

Miten määrittelisitte musiikillisen tyylinne?
Musiikkityylimme voi kuvata hauskalla sanaleikillä. Se voisi olla “dansons francaise” –tyyli , mottomme on: “iskevät sanoitukset, soundi joka saa lanteet heilumaan”, kaikki tämä välillä hauskojen, välillä vakavien sanoitusten kera. Lyhyesti, vahvoja mielialakontrasteja kaiken kaikkiaan.

Mitä aiheita käsittelette lauluissanne?
Käsittelemme aiheita, joita ei tähän asti ole paljon lauluissa käytetty. Kappaleemme ovat burleskeja, satiirisia ja teräviä kuvia ihmisistä, erikoisesta arkipäivästä yms. Vähän kuin yhden miehen show’itten humoristisissa sketseissä.

Miten määrittelisitte musiikillisen tyylinne?
Tyylimme on melko klassinen, erittäin “music hall”, ja on muuttunut melko vähän vuosien mittaan. Lähdimme sähköisestä ryhmästä jossa on useampia jäseniä bassossa, rummuissa ja vaskipuhaltimissa jne. Siitä olemme siirtyneet akustisempaan ja kevyempään mutta ilmaisussa voimakkaaseen versioon, joka jättää runsaasti tilaa sanoituksille ja burleskille ilmapiirille.

Mikä on suosikkikappaleesi ohjelmistossanne?
En pysty äkkiä valitsemaan mitään suosikkikappaletta laajasta repertuaaristamme. Henkilökohtaisesti pidän kovasti hitistämme “ASSEDIC”, joka on hieno yhteenveto ajatustemme kulusta. Se on hauska hävytön kappale kauniin pehmeällä brasilialaisella musiikilla. Se tulee muuten jo toisen kerran musiikiksi suureen amerikkalaiseen elokuvaan. Se on jo aikaisemmin ollut filmissä nimeltä “French Kiss” muutama vuosi sitten, ja se tulee pian taas seuraavaan Jack Nicholsonin filmiin. Aika huipentuma!

Teetteko kiertueita säännöllisesti?
Olemme paljon lavalla ja kiertueilla. Sitä kautta työmme kulkee. Yleisö tulee ammatin edelle!

Pidättekö enemmän lava- vai studiotyöskentelystä? Miksi?
Pidämme sekä lava- että studiotyöskentelystä. On vaikeampaa tehdä hyvä levy kuin hyvä konsertti. Pitäisi voida esittää kappaleita monta kertaa lavalla ennen niiden äänittämistä studiossa jotta niistä voisi poimia parhaan, mutta se ei ole aina mahdollista tuotantosuunnitelmien, albumin julkaisukiireitten kanssa.

Mikä on suosikkivaiheenne kappaletta tai levyä valmistellessanne?
Omalta osaltani sanoittajana ja säveltäjänä pidän enemmän kappaleiden luomisesta pelkästään kitaralla ja pianolla, tekstien ja melodian kirjoittamisesta, siis suurten perusratkaisujen tekemisestä. Sovitus, nauhoitus ja miksaus ovat minusta usein ikävystyttäviä. Vähän kuin että minulle lapsi olisi syntynyt jo kirjoittaessa. Näin ei ole bänditoverieni kohdalla, jotka pitävät kovasti, se on selvää, “toimeenpanevasta rakentelusta”. Pidän myös kovasti siitä kun yhdellä tai usealla kappaleella esiintyy vierailevia muusikoita, ja studiossa syntyy taianomainen tunnelma.

Pelkäättekö koskaan yleisön reaktiota levynne ilmestyessä?
Emme pelkää levyjen julkaisemista. Jos ne miellyttävät, hyvä niin, jos eivät, sama se. Olemme tehneet parhaamme saamamme budjetin puitteissa (raskas todellisuus kun ei ole Stones!). Mutta levy on harvoin valmis sen ilmestyessä, monen mielestä.

Mitä mieltä olet musiikintekijänä Internetistä?
Henkilökohtaisesti en ole siitä mitään mieltä. Tai kyllä sittenkin! Vaikea vastata kysymyksiin kirjoittamalla vastaukset itse tietokoneen näppäimistöllä. Vähän kalseaa, mutta no. Puhelin olisi ollut mukavampi, inhimillisempi. Lyhyesti, olen sitä mieltä että polttavat cd-rom asemat ovat sanoinkuvaamaton typeryys. Kaikesta tulee ilmaista, kun levyntekijöille mikään ei ole ilmaista. Kaikkea pitäisi voida polttaa. Autoja, koruja jne. Siitä seuraisi tämä: lainaa Ferrariasi jotta voin kopioida sen ja tehdä kierroksen. Kiitos! Voitte kuvitella autonvalmistajien ilmeet!

Onko teillä suunnitelmia?
Juhlimme pian bändin kanssa 10-vuotissyntymäpäiviämme suuressa salissa Pariisissa, jonne tulee mahdollisimman paljon vieraita ja samalla eräänlaisen kyhäelmän ilmestymistä, jolla on bonuksena useita vielä julkaisemattomia mutta lavalla esitettyjä kappaleita. Näillä näkymin seuraavaksi tulevat livealbumi ja neljäs studioalbumi, mutta eivät ihan heti. Ensin täytyy kirjoittaa hiukan kaikessa rauhassa.

Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Mainitsen vähemmän tunnetut: Johnny Horton (amerikkalainen rockabilly), Blind Blake (Blues, 20-luvun ragtime), Joseph Spence (Picking Bahamas), Tim Hardin, (amerikkalainen folk), Fred Frith, Augustin Lara (meksikolainen bolero), Duo Los Compadres (kuubalaissoundit), Hariprasad Chaurasia (intialainen huilu).

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet muusikkona oloon Ranskassa?
Tähän asti meillä on tunnetusti vallinnut jaksottainen esiintymisjärjestelmä. Tämän järjestelmän varmuus on taannut tiettyjen artistien luomisvireen, mutta toisten kohdalla sen mukavuus on johtanut paikoilleen pysähtymiseen. Katsokaa vaikka Englantia ja sen uskomatonta jatkuvaa musiikillista uudistuotantoa. Säilyttäkäämme se, mitä olemme saavuttaneet ja käyttäkäämme sitä harkiten.

Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Perkele! Malianne! Lainaan Curzio Malapartea: “koko maiseman salainen, salaperäinen merkitys oli taivaassa, tuossa korkeassa erämaassa, riippuvassa ja jäisessä, jota poltti uskomattoman valkea valo”.

Tunnetko suomalaisia artisteja?
Ahmin juuri Arto Paasilinnan kirjan Jäniksen vuosi: todellinen makupala. Kuvaako se todella maatanne?

Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Vaihteleva ajasta ja projekteista riippuen. Tässä albumissa (”Ragalet”) ajatuksena on ollut tehdä folk-musiikkia. Väritin sitä sitten ragtimella, bluesilla, eräällä runotyypillä ja latinomusiikilla.

Tuntuuko sinusta että musiikkityylisi olisi muuttunut paljon vuosien mittaan?
Aloitin todellakin radikaalirokin aikakaudella; ja sitten pitäydyin pitkän aikaa afrikkalaisessa, amerikkalaisessa ja Antilleilta kotoisin olevassa mustien musiikissa, ja nykyään tutustun amerikkalaisen kansanmusiikin, ragtimen, bluesin, hillbillyn ja countryn historiaan.

Miten koet ja selität nämä muutokset?
90-luvun Pariisissa vallitsi funkin, hiphopin ja fuusiomusiikin uudelleen henkiinherättämisen aika. Sain sitä yliannoksen ja luulenpa että korvani anelivat minua palaamaan alkuperäisen musiikin ja akustiikan pariin.

Mistä lauluissasi puhutaan?
Niissä ei ole mitään sanomaa, kyseessä on eräänlainen erillinen, vaelteleva ja houraileva runous. Luotan sanoitusteni kirjoittamisen kirjailijaystävilleni, jotka osaavat asian. Esimerkiksi pääosa englantilaisista teksteistä on tunnetulta lontoolaiselta runoilijattarelta Francesca Beardilta.

Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossasi?
Se vaihtelee ajankohdan.. ja mielentilan mukaan. En kuuntele paljon omaa musiikkiani jotta voisin säilyttää tietynlaisen raikkauden, ja aina on niin paljon kaikkea upeaa löydettävää.

Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä! Niin usein kuin mahdollista, alkaen kulmakuppilasta suurille festivaalilavoille, välillä isoäitini kellarissa poiketen.

Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa?
Pidän enemmän lavalla olosta, mutta studiotyöskentely osoittautuu stimuloivaksi silloin kun siitä seuraa luomisen taika.

Kun työstät albumia, mistä vaiheesta tai hetkestä pidät eniten?
Siitä hetkestä kun voi antautua inspiraatiolle, jollekin poikkeavalle joka tuntuu putoavan taivaalta. Ja sitten siitä kun kuunnellaan äänitys uudelleen sen jälkeen kun siitä on pidättäydytty jonkin aikaa, mieluiten porukalla, näin saavutetaan todellinen välimatka työhän.

Mitä musiikkia tai keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Johnny Cashiä (Live in San-Quentin), Charles Pattonia (30-luvun blues), General Electricsiä (Label bleu electrics), Gonzales Uber Alles’ia (Delabel).

Typerä kysymys.. mikä on suosikkikappaleesi?
Johnny Hortonin “The Wild One”. Ja huomenna se on Jackson Fiven “I Want You Back”.

Mitä mieltä olet Internetistä lauluntekijänä / laulajana?
Se vaikuttaa kätevältä niille jotka sitä käyttävät.

Oletko sitä mieltä että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
En ole sitä mieltä mutta se jää nähtäväksi.

Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille / vuosille?
Tammikuussa 2004 tuotamme veljeni Nicolas’n kanssa latinoalbumin kunnianosoituksena kuubalaiselle runoilijalle (”Las Ondas Marteles”), ja sitten lähden kiertueelle yhden kansallisen ylpeytemme, -M-:n, kanssa, ja järjestän myöskin “Ragalet Messin Around” seurallisia musiikki-iltamia joihin on vapaa pääsy, hyvää viiniä, hyvää syötävää, super 8 diakuvia ja musiikkilöytöjä. Aion myös hyödyntää matkustamista kirjoittaakseni musiikkia.

Olisitko valmis tulemaan “suureen Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Vaikka kuinka! Olisin tosi iloinen jos voisin tarjota musiikkiani suomalaiselle yleisölle. Tällainen kohtaaminen olisi rikastuttava ja uneksin voivani kohdata vihdoin “öisen auringon vaalean kiekon”.

Mistä bändi on saanut nimensä?
Troisième oeil (kolmas silmä) on eräänlainen elämänkatsomus, vähän niinkuin elokuvakamera, joka kulkee kuvaamassa kaikkialla maailmassa.

Mitä ovat muusikkona olemisen hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia on musiikin jakaminen muiden ihmisten kanssa, ja sellaisten uusien ihmisten tapaaminen, joiden kanssa voi jakaa omat näkemyksensä ja tunteensa.
Huonot puolet: jotkut ihmiset pyrkivät käyttämään valtaansa väärin.

Tunnetteko suomalaisia artisteja ja heidän musiikkiaan?
Emme tunne.

Miten kuvailisitte bändinne musiikkityyliä?
Troisième Oeil soittaa hiphopia.

Oletteko koskaan harkinnut muuttavanne bändin musiikillista linjaa?
Emme.

Millaisia aiheita käsittelette kappaleissanne?
Rauha, solidaarisuus, kokemusten jakaminen, toisten ihmisten kunnioittaminen… kaikki sellaiset aiheet, jotka voivat tehdä elämän paremmaksi…

Kun valmistelette uutta kappaletta tai levyä, mikä työvaihe on mielestänne mukavin?
Boss One: nauhoitus
Jo Popo: miksaus ja masterointi.

Olette molemmat muusikoita ja teette itse musiikkia. Mikä on mielipiteenne internetistä?
Se tuo koko maailman lähemmäksi ja on sinänsä mielenkiintoinen juttu.

Millaisia suunnitelmia teillä on tällä hetkellä?
Syys-lokakuussa julkaisemme levyn Boss One ja tietysti keikkailemme.

Olisitteko valmiita matkustamaan “Villiin Pohjolaan” soittamaan muutaman keikan?
Tottakai!!!