École
Suomentanut Liisa Kuivasmäki
Miten ja milloin Mes souliers sont rouges perustettiin?
Bändi syntyi vuoden 1991 loppupuolella Caenin opiskelijabaareissa ja ollessamme lasten lomaleirien ohjaajina. Perustanamme oli rakkaus Québecin alueen perinteiseen musiikkiin, joka on iloista, lämminhenkistä ja helposti lähestyttävää ja johon kuuluu olennaisesti kuulijoiden aktiivinen osallistuminen.
Mistä bändi on saanut nimensä’?
Lainasimme nimen laulusta nimeltä “Les souliers rouges ” (punaiset kengät), kun meidän piti bändin alkuaikoina ryhtyä levittämään keikkamainoksia… mutta epävirallisen version mukaan meidän pitää juosta niin paljon tyttöjen perässä (pidämme nimittäin paljon tytöistä!), että lopulta jalkamme vuotavat verta ja veri värjää kenkämme punaisiksi.
Esitämme “Les souliers rouges” -kappaletta vieläkin keikoilla viimeisenä kappaleena, se on tavallaan jokaisen keikan loppuhuipennus.
Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet musiikkiinne?
Bändissämme on viisi jäsentä, joilla kullakin on aivan erilainen musiikillinen tausta, niinpä musiikistamme löytyy todella paljon erilaisia vaikutteita. Yannick kuuntelee lähinnä jazzia, Ludo pitää irlantilaismusiikista, Stéph soittaa (klassista) viulua mutta on kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista, François on esiintynyt lapsille mutta pitää myös 70-luvun funkista ja discomusiikista ja Deny pitää ranskalaisista chansoneista ja rockista. Kuten näkyy, musiikillinen maailmamme on loputon.
Mitkä ovat ranskalaisen muusikon elämän hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia on paljon - kaikki eivät voi elää intohimonsa mukaan, ja olemmekin varsin onnellisessa asemassa, sillä teemme työksemme sitä, mistä eniten pidämme! Toisaalta tällä hetkellä “rakas” hallituksemme hautoo meidän kannaltamme huonoja suunnitelmia. Emme ole tarpeeksi “tuottavia”, joten muusikot ovat tuomittuja hankkimaan “oikeat ammatit”, jollei asiaan tule muutosta. Taistelu kuitenkin jatkuu, ja meillä on vielä toivoa.
Mistä aiheista kappaleenne kertovat?
Jokapäiväisestä elämästä… eksistentiaalisista kysymyksistä onnellisuuden reseptiin, sekä oikeasti olemassaolevista ihmisistä ja tapahtumista.
Mikä on oma suosikkikappaleesi?
Siinäpä vaikea kysymys! Pidän erityisesti “Ma Blondesta”, mutta minulla on paljon muitakin suosikkeja, varsinkin ne kappaleet, joita esitämme keikoilla.
Teettekö säännöllisesti kiertueita?
Aina kun olemme saaneet uuden levyn valmiiksi, kaupallinen strategia edellyttää, että mahdollisimman monet ihmiset kuulevat puhuttavan meistä ja uusista kappaleistamme. Kiertueet ovat osa tätä strategiaa, mutta meille kaikkein tärkeintä on päästä esiintymään. Meistä on hauska tavata uudestaan keikkajärjestäjiä, joiden kanssa asiat ovat sujuneet hyvin ja tietysti lähdemme mielellämme soittamaan myös uusiin paikkoihin. Yleensä teemme yhden kiertueen lopputalvella tai keväällä (viime vuonna helmikuusta huhtikuulle). Toisen kiertueen teemme kesällä, kolmannen syksyllä lokakuusta joulukuuhun. Niin että ei meitä ainakaan voi työttömiksi kutsua!
Pidätkö enemmän studiotyöskentelystä vai livekeikoista?
Ne ovat kuin kaksi eri maailmaa. Itse en haluaisi mistään hinnasta lopettaa esiintymistä, mutta studiotyöskentely on aivan oma maailmansa, varsinkin työskentely kaikkien niiden koneiden kanssa, joita käytämme apunamme. Esiintyminen on todella inspiroivaa: suhde yleisön ja meidän välillä, katseet, kohtaamiset. On todella hienoa, että voimme ilmaista itseämme sellaisessa ympäristössä. Studiossa taas olemme keskenämme, kukin kasvokkain itsensä kanssa, etsimässä parhaita musiikillisia ratkaisuja, sitä viimeistä silausta, ja joudumme hiomaan samoja kohtia sata kertaa, kunnes eräänä päivänä on pakko päättää, tehdä valinta, ja se on joskus todella vaikeaa. Studiotyöskentely ja yksityiskohtien hiominen on kuitenkin välttämätöntä jotta musiikkimme kehittyisi aina vain paremmaksi.
Mikä on suosikkivaiheesi uuden levyn valmistelussa?
Se, kun levy on valmis! Niin ja tietysti se hetki, jolloin kappale “löytyy”, löytää lopullisen muotonsa.
Mitä musiikkia kuuntelet itse tällä hetkellä?
La Rue Ketanou, Accordélion (Danielle Martineau), Bakélite AllStars, UrbanTrad, Chopin.
Mikä on mielipiteesi internetistä muusikon näkökulmasta nähtynä?
Todella hieno työväline, ainakin kommunikoinnin ja tiedonhaun kannalta! Netissä kaikki on saatavilla, ja mielestäni niin pitää ollakin.
Onko internet mielestäsi vakavastiotettava uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Uhka on epäilemättä olemassa, mutta ei siinä ole mitään uutta. Ja jos se olisikin ainoa uhka tekijänoikeuksille. Tekijänoikeuksien kannalta sanoisin, että kaikki välittäjät ottavat omat palkkionsa, ja artistien täytyy olla todella menestyksekkäitä, jotta he voisivat edes ajatella saavansa itselleen jonkinlaisen eläkkeen.
Millaisia suunnitelmia bändillä on?
Venyttää seuraava kiertueemme villiin pohjolaan asti. Tietysti haluamme jatkaa soittamista niin kauan kuin mahdollista, sillä siitähän me elämme sanan kaikissa merkityksissä: eiintyminen on Mes souliers sont rouges’n
olemassaolon syy. Bändi on kasvanut ja kehittynyt livekeikoilla ja vielä 12 vuoden jälkeenkin olemme aina yhtä innostuneita.
Olisitteko valmiita soittamaan muutaman keikan “villiin pohjolaan”?
Totta kai, ja jos mahdollista, niin ottaisimme perheemmekin mukaan! Vakavasti puhuen odotamme tätä mahdollisuutta kovasti.
