École
Present
minä avarrun
sinä avarrut
hän avartuu
me avarrumme
te avarrutte
he avartuvat
Perfect
minä olen avartunut
sinä olet avartunut
hän on avartunut
me olemme avartuneet
te olette avartuneet
he ovat avartuneet
Imperfect
minä avarruin
sinä avarruit
hän avartui
me avarruimme
te avarruitte
he avartuivat
Pluperfect
minä olin avartunut
sinä olit avartunut
hän oli avartunut
me olimme avartuneet
te olitte avartuneet
he olivat avartuneet
Potential
minä avartunen
sinä avartunet
hän avartunee
me avartunemme
te avartunette
he avartunevat
Potential perfect
minä lienen avartunut
sinä lienet avartunut
hän lienee avartunut
me lienemme avartuneet
te lienette avartuneet
he lienevät avartuneet
Conditional
minä avartuisin
sinä avartuisit
hän avartuisi
me avartuisimme
te avartuisitte
he avartuisivat
Conditional Perfect
minä olisin avartunut
sinä olisit avartunut
hän olisi avartunut
me olisimme avartuneet
te olisitte avartuneet
he olisivat avartuneet
Imperative Present
(sinä) avarru
(hän) avartukoon
(me) avartukaamme
(te) avartukaa
(he) avartukoot
Imperative Perfect
() olkoon avartunut
() olkoot avartuneet
