 Suomentanut Liisa Kuivasmäki
Koska ja kuinka yhtyeenne perustettiin?
Perustimme yhtyeen kun olimme lukiossa. Siihen aikaan bändimme oli kyllä hieman erilainen, oikeastaan vain tekosyy kaljan juomiselle, rockin soittamiselle ja koulun tyttöjen edessä rehentelylle koulun musiikkipäivänä.
Mistä yhtyeen nimi tulee?
Siihen aikaan oli olemassa tällainen ilmaisu: sen sijaan, että sanottaisi se mettre carpette (suom. nöyristellä), käytettiin keksittyä sanaa Karpatt ja siinä vaiheessa, kun me halusimme oikean nimen bändillemme, valitsimme oman taikasanamme, joka on iloisten ja hieman juopuneiden musiikki-iltamien synonyymi.
Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet bändinne musiikkiin?
Gainsbourg, Brassens, Brel, Bob Marley, Company Secundo, AC/DC ja monet muut taiteilijat, kuten Devos, Vian ja Baudelaire.
Mitä ovat ranskalaisen muusikon elämän hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia ovat punaviini ja tytöt. Esiintyvän taiteilijan freelancer-asema, joka kylläkin on tällä hetkellä suuressa vaarassa. Vähemmän miellyttävä puoli, kuten luultavasti kaikissa muissakin maissa, on pyrkimys sulkea jatkuvasti yhä enemmän sopivia esiintymispaikkoja ja bistroja. Ilmeisesti kaikki paikat, joissa ihmiset puhuvat kovalla äänellä lasi kädessä ja parantavat maailmaa kaukana television ulottumattomissa, halutaan sulkea.
Millainen mielikuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Humoristinen mainonta, ihmisten itseironinen elämänasenne, kylmyys, lumi, hyvännäköiset blondit, sauna.
Tunnetko suomalaista musiikkia tai muusikoita?
En, ikävä kyllä. Kuuntelen kyllä kerran vuodessa suomalaisten esityksiä
Euroviisuissa, mutta toivon, etteivät ne anna kovin todenmukaista kuvaa suomalaisesta musiikkista.
Miten kuvailisit bändinne musiikillista suuntaa?
Soitamme “roots-chansonia”, eli musiikkiimme ovat vaikuttaneet monet erilaiset musiikkityylit, kuten swing, reggae ja latinomusiikki. Niistä muodostuu ikään kuin romani- ja maailmanmusiikillinen puolemme (termin positiivisessa merkityksessä), sellainen musiikki saa meidät innostumaan.
Olimme jonkin aikaa sitten Italiassa ja kuulin siellä radiosta aivan mahtavaa perinteistä musiikkia, jota en ollut koskaan kuullut Ranskassa.
Oletteko koskaan suunnitelleet muuttavanne bändin musiikillista tyyliä?
Emme, mutta olemme jatkuvasti avoimia uusille vaikutteille.
Millaisia aiheita käsittelette kappaleissanne?
Minusta on hauskaa kertoa pieniä tarinoita, joien päähenkilöt ovat useimmiten kuvitteellisia, ja samalla satiirisia kuvia maailmastamme.
Mikä on omassa ohjelmistossanne suosikkikappaleesi?
Pidän kovasti “Léonista”, joka tulee seuraavalle levyllemme. Ensimmäiseltä levyltämme suosikkini on “Cabane de branches”.
Teettekö säännöllisesti kiertueita?
Olemme jatkuvasti tien päällä pikkuisella autollamme, kontrabasson kaula kiilattuna vaihtekeppiä vasten.
Pidätkö enemmän live-esiintymisistä vai studiotyöskentelystä?
Tietenkin esiintymisistä.
Kun valmistelette uutta kappaletta tai levyä, mikä työvaihe on sinusta mieluisisn?
Pidän kappaleiden kehittelystä, siitä, kun alamme soittaa niitä livenä konserteissa nähdäksemme miten ne kehittyvät konsertista toiseen.
Millaista musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
Juuri nyt suosikkejani ovat Vincent Delerm, Bénabar, Sanseverino, Carla Bruni, La Rue Ketanou.
Olet muusikko ja säveltäjä. Mikä on mielipiteesi internetistä?
En käytä internetiä muuhun kuin yhteydenpitoon ja haastattelujen tekemiseen toiselle puolelle maailmaa. Musiikintuottamisen kannalta internet olisi aika mielenkiintoinen juttu, mutta se ei oikein sovi meidän tyyliimme, joka perustuu enemmänkin live-esiintymisten energiaan ja tunnelmaan.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia bändillänne on?
Maailmanvalloitus, joka tietenkin tapahtuu myös Suomen kautta. Tänä kesänä soitamme mahdollisimman monella festivaalilla Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa ja valmistelemme toista levyämme.
Olisitteko valmiita soittamaan muutaman keikan myös “villissä pohjolassa”?
Oikein mielellämme. Minulla on jo pipo, hanskat ja lämmin talvitakki valmiina.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Sisko Jaakkola
Miten teistä tuli muusikko?
Se oli puhdas sattuma. Minulla oli onnea tavata oikeita ihmisiä oikealla hetkellä, ja niin minussa uinuva taiteilija vähitellen heräsi.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet teihin?
Jumaloin Public enemya, A Tribe Called Questia, Rakimia, nämä taiteilijat saivat rap-innostukseni heräämään, pidän myös paljon 70-luvun musiikista.
Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
Sijaitsee kaukana ja siellä on kylmää, minulla ei ole ollut mahdollisuutta esiintyä Pohjoismaissa, haluaisin kuitenkin kovasti oppia tuntemaan alueen kulttuuria.
Miten kuvailisitte tyyliänne?
Yritän ensinnäkin puhua ihmisille musiikkini kautta ja saada heidät matkustamaan, kuvailisin sitä progressiiviseksi rapiksi.
Mikä esittämistänne kappaleistanne on lempikappaleenne?
“Je me souviens” (muistan) on suosikkini, koska siinä on tunnetta, jota ei missään muualla ole.
Esiintymislava vai äänitysstudio?
Esiintymislava, mikään ei ylitä kontaktia elävään yleisöön, nähdä toisen ihmisen silmistä miten sinun musiikkisi vaikuttaa häneen.
 Mikä on paras hetki albumin tai kappaleen teossa?
Hetki, jolloin laulun teema tai idea syntyy ja konkretisoituu paperille.
Keitä esiintyviä taiteilijoita kuuntelette tällä hetkellä?
Paljon amerikkalaista rappia, erityisesti Fabolousia.
Tyhmä kysymys… mikä on lempilaulunne?
India Arien laulu, jonka nimi on “The truth”
Mikä on lempimusikaalinne?
West side story, ehdottomasti.
Ja jos toteuttaisitte ja tulkitsisitte oman versionne siitä, kenen kanssa ja millainen juoni olisi?
Olisi kyse keskenään taistelevista jengeistä suurkaupungin getossa ja tekisin sen Moise de TRIBAL JAMin ja MC SOLAARin kanssa.
Mitä mielä olette Internetistä teosten säveltämisessä /tulkinnassa?
Se on upea tiedonvälityksen väline, se on aivan poikkeuksellinen kulttuurin välittäjänä.
Seuraavat projektinne?
Musiikkia ja elokuvaa.
Haluaisitteko tulla konsertoimaan tänne kauas Pohjolaan?
Mielihyvin, minusta on ihanaa jakaa elämyksiä muiden kanssa.
Haastattelun tehnyt Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Liisa Kuivasmäki
Miten ja milloin Mes souliers sont rouges perustettiin?
Bändi syntyi vuoden 1991 loppupuolella Caenin opiskelijabaareissa ja ollessamme lasten lomaleirien ohjaajina. Perustanamme oli rakkaus Québecin alueen perinteiseen musiikkiin, joka on iloista, lämminhenkistä ja helposti lähestyttävää ja johon kuuluu olennaisesti kuulijoiden aktiivinen osallistuminen.
Mistä bändi on saanut nimensä’?
Lainasimme nimen laulusta nimeltä “Les souliers rouges ” (punaiset kengät), kun meidän piti bändin alkuaikoina ryhtyä levittämään keikkamainoksia… mutta epävirallisen version mukaan meidän pitää juosta niin paljon tyttöjen perässä (pidämme nimittäin paljon tytöistä!), että lopulta jalkamme vuotavat verta ja veri värjää kenkämme punaisiksi.
Esitämme “Les souliers rouges” -kappaletta vieläkin keikoilla viimeisenä kappaleena, se on tavallaan jokaisen keikan loppuhuipennus.
Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet musiikkiinne?
Bändissämme on viisi jäsentä, joilla kullakin on aivan erilainen musiikillinen tausta, niinpä musiikistamme löytyy todella paljon erilaisia vaikutteita. Yannick kuuntelee lähinnä jazzia, Ludo pitää irlantilaismusiikista, Stéph soittaa (klassista) viulua mutta on kiinnostunut kaikenlaisesta musiikista, François on esiintynyt lapsille mutta pitää myös 70-luvun funkista ja discomusiikista ja Deny pitää ranskalaisista chansoneista ja rockista. Kuten näkyy, musiikillinen maailmamme on loputon.
Mitkä ovat ranskalaisen muusikon elämän hyvät ja huonot puolet?
Hyviä puolia on paljon - kaikki eivät voi elää intohimonsa mukaan, ja olemmekin varsin onnellisessa asemassa, sillä teemme työksemme sitä, mistä eniten pidämme! Toisaalta tällä hetkellä “rakas” hallituksemme hautoo meidän kannaltamme huonoja suunnitelmia. Emme ole tarpeeksi “tuottavia”, joten muusikot ovat tuomittuja hankkimaan “oikeat ammatit”, jollei asiaan tule muutosta. Taistelu kuitenkin jatkuu, ja meillä on vielä toivoa.
Mistä aiheista kappaleenne kertovat?
Jokapäiväisestä elämästä… eksistentiaalisista kysymyksistä onnellisuuden reseptiin, sekä oikeasti olemassaolevista ihmisistä ja tapahtumista.
Mikä on oma suosikkikappaleesi?
Siinäpä vaikea kysymys! Pidän erityisesti “Ma Blondesta”, mutta minulla on paljon muitakin suosikkeja, varsinkin ne kappaleet, joita esitämme keikoilla.
Teettekö säännöllisesti kiertueita?
Aina kun olemme saaneet uuden levyn valmiiksi, kaupallinen strategia edellyttää, että mahdollisimman monet ihmiset kuulevat puhuttavan meistä ja uusista kappaleistamme. Kiertueet ovat osa tätä strategiaa, mutta meille kaikkein tärkeintä on päästä esiintymään. Meistä on hauska tavata uudestaan keikkajärjestäjiä, joiden kanssa asiat ovat sujuneet hyvin ja tietysti lähdemme mielellämme soittamaan myös uusiin paikkoihin. Yleensä teemme yhden kiertueen lopputalvella tai keväällä (viime vuonna helmikuusta huhtikuulle). Toisen kiertueen teemme kesällä, kolmannen syksyllä lokakuusta joulukuuhun. Niin että ei meitä ainakaan voi työttömiksi kutsua!
Pidätkö enemmän studiotyöskentelystä vai livekeikoista?
Ne ovat kuin kaksi eri maailmaa. Itse en haluaisi mistään hinnasta lopettaa esiintymistä, mutta studiotyöskentely on aivan oma maailmansa, varsinkin työskentely kaikkien niiden koneiden kanssa, joita käytämme apunamme. Esiintyminen on todella inspiroivaa: suhde yleisön ja meidän välillä, katseet, kohtaamiset. On todella hienoa, että voimme ilmaista itseämme sellaisessa ympäristössä. Studiossa taas olemme keskenämme, kukin kasvokkain itsensä kanssa, etsimässä parhaita musiikillisia ratkaisuja, sitä viimeistä silausta, ja joudumme hiomaan samoja kohtia sata kertaa, kunnes eräänä päivänä on pakko päättää, tehdä valinta, ja se on joskus todella vaikeaa. Studiotyöskentely ja yksityiskohtien hiominen on kuitenkin välttämätöntä jotta musiikkimme kehittyisi aina vain paremmaksi.
Mikä on suosikkivaiheesi uuden levyn valmistelussa?
Se, kun levy on valmis! Niin ja tietysti se hetki, jolloin kappale “löytyy”, löytää lopullisen muotonsa.
Mitä musiikkia kuuntelet itse tällä hetkellä?
La Rue Ketanou, Accordélion (Danielle Martineau), Bakélite AllStars, UrbanTrad, Chopin.
Mikä on mielipiteesi internetistä muusikon näkökulmasta nähtynä?
Todella hieno työväline, ainakin kommunikoinnin ja tiedonhaun kannalta! Netissä kaikki on saatavilla, ja mielestäni niin pitää ollakin.
Onko internet mielestäsi vakavastiotettava uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Uhka on epäilemättä olemassa, mutta ei siinä ole mitään uutta. Ja jos se olisikin ainoa uhka tekijänoikeuksille. Tekijänoikeuksien kannalta sanoisin, että kaikki välittäjät ottavat omat palkkionsa, ja artistien täytyy olla todella menestyksekkäitä, jotta he voisivat edes ajatella saavansa itselleen jonkinlaisen eläkkeen.
Millaisia suunnitelmia bändillä on?
Venyttää seuraava kiertueemme villiin pohjolaan asti. Tietysti haluamme jatkaa soittamista niin kauan kuin mahdollista, sillä siitähän me elämme sanan kaikissa merkityksissä: eiintyminen on Mes souliers sont rouges’n
olemassaolon syy. Bändi on kasvanut ja kehittynyt livekeikoilla ja vielä 12 vuoden jälkeenkin olemme aina yhtä innostuneita.
Olisitteko valmiita soittamaan muutaman keikan “villiin pohjolaan”?
Totta kai, ja jos mahdollista, niin ottaisimme perheemmekin mukaan! Vakavasti puhuen odotamme tätä mahdollisuutta kovasti.
January 24th, 2007
Suomentanut Taija Tuuliala
Nimi: Eric Leraillez
Ammatti: graafikko/kuvittaja
Miten päätitte tulla Suomeen?
Puuh! Olen kyllästynyt vastaamaan tähän kysymykseen! Varsinkin kun vastaukseni on niin tylsä.
Millä alueella/missä kaupungissa asutte?
Helsingissä, tarkemmin sanottuna Sörnäisissä.
Mikä on ammattinne?
Olen graafikko ja suuntautunut selkeästi kuvituspuoleen. Työskentelen MikroPC -lehdelle ja freelancerina Tekniikka ja Talous -lehdelle sekä muutamille mainostoimistoille.
Kertoisitteko hieman lisää www.e-mage.fi:stä.
E-mage on yritys, jonka loimme tarkoituksena koota yhteen eri alojen graafikkoja, jotta heidän työnsä voitaisiin organisoida paremmin ja jotta asiakas saisi mahdollisimman viimeistellyn tuotteen. Ryhmässä ihminen on paljon luovempi kuin yksin nurkassaan. E-mage voi huolehtia painotuotteen koko graafisesta ketjusta, ja luoda loppuun saakka ohjelmoituja nettisivuja. Nyt sivumme kylläkin tarvitsisivat pientä kasvojen kohotusta. Haluaisimme myös että E-mage suuntautuisi enemmän kohti kuvasynteesien ja piirroskuvien tuottamista ja myyntiä.
Kohtasitteko alussa esteitä ammatin harjoittamiselle Suomessa? Jos, niin mitä ne olivat?
Verrattuna äärimmäiseen epävakauteen, jossa pariisilaisgraafikot ja taiteilijat elävät, olen täällä ollut iloinen siitä että laskuni on aina maksettu ajallaan. Lisäksi minulle on aina maksettu hyvin työstäni. Suurin vaikeus on tietenkin kieli. Olen aina riippuvainen jostain suomalaisesta, kun pitää kirjoittaa tai muuttaa jotain tekstiä. Onneksi kuitenkin osaan kieltä sen verran, että ymmärrän kaikki tekstit, joita minulle annetaan kuvitettavaksi.
Sujuiko Suomeen asettautumisenne helposti?
Kokonaisuudessaan kyllä. Tutustuin moniin hyvin ystävällisiin suomalaisiin, jotka ovat todella auttaneet minua vaikeissa tilanteissa.
Koitteko saavuttuanne pieniä/suuria kulttuurishokkeja?
Olen tavannut monia ihmisiä, joilla riittää ehtymättömiä tarinoita tähän aiheeseen liittyen. Itse asiassa suomalaisten mentaliteetti miellyttää minua kovasti: ahkera, tehokas, ei mitään turhaa bla bla bla:ta, lojaali eikä yhtään röyhkeä. Siitä olen ollut todella yllättynyt.
Mitä ihailette Suomessa?
Kun talvella maa on peittynyt jäähän, kaikki on harmaata, mustaa, täyttä sekamelskaa, ei enää pysty edes kuvittelemaan että vielä jonain päivänä ulkona on taas lämmintä. Ja kuitenkin tämä ihme tapahtuu joka vuosi: on taas kesä. Rakastan suuresti Suomen kesää, joka muuttaa koko maan todelliseksi paratiisiksi. Kun kävelee metsässä voi nähdä kotkia, kettuja, hirviä, voi kerätä marjoja, kalastaa; se on todellista villiä luontoa, jota ei enää edes osata kuvitella Ranskassa..
Onko kaikkien kokemustenne joukossa jotakin todella omituista/äärimmäistä kokemusta, jonka haluaisitte kertoa lukijoillemme?
Kun nyt tuli ketuista puhe niin muistan kun pyöräilimme metsätiellä viime kesänä, ja näimme yhtäkkiä edessämme upean punaruskean ketun. Kiihdytin vauhtia päästäkseni lähemmäksi, ja kettu, sen sijaan että olisi kadonnut pensaiden sekaan, lähti juoksemaan pitkin polkua niin että sen vieressä oli helppo polkea. Kun saavutin sen jatkoimme matkaa vierivieressä, kettu juosten ja minä pyöräillen pitkän hetken ajan. Kunnes kettu ymmärsi, että minut oli helppoa karistaa kannoiltani juoksemalla metsään. Se olisi varmaan vielä hauskempaa karhun kanssa…
Mitkä ovat mielestänne kymmenen sanaa, jotka Suomeen saapuvan ranskalaisen tulisi osata?
1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10
Entäpä viisi virhettä, joita ei tule tehdä, jos haluaa vierailunsa sujuvan hyvin?
- Pitää yrittää oppia kieltä.
- Täytyy pitää mieli avoimena.
- Pitää pysyä positiivisena.
- Ei pidä luulla olevansa älykkäin siksi että on ranskalainen.
- Ei pidä luulla olevansa kaikkein komein siksi että on ranskalainen.
Mikä on lempi ravintolanne/baarinne Suomessa?
En käy kovinkaan paljon ravintoloissa… pidän klassisista paikoista kuten Tapasta, no9… niissä voi syödä tai sitten Strimberg tai Café Succes, jos haluaa ottaa lasillisen.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
Käännös: Mari Niiranen
Miten ja missä olosuhteissa yhtyeenne K2R Riddim syntyi?
Nuottivihkot aukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1992, mutta nykykokoonpanolla on ikää 6-7 vuotta.
Mistä nimi K2R Riddim on peräisin?
Alkukirjaimet “k2r” eivät tarkoita mitään, koska tulevat ystävien keskisestä pilailusta. Riddim puolestaan merkitsee rytmiä jamaikan kielellä, erityisesti yhtyeen soittamana, kun sanotaan:”gi mi a riddim!”.
Keiltä musiikintekijöiltä olette saaneet vaikutteita?
Kaikkia on vaikea luetella, mutta jamaikalaisista muusikoista esimerkiksi seuraavilta: Skatalites, Harry Belafonte, Upsetters, Toots and the maytals, Gladiators, Uroy, Buju-banton, Sizzla, Antony-b… Yleensä ottaen 50 vuodesta jamaikalaista musiikkia sekä muista lähteistä, esimerkiksi soulista, funkista, jazzista, salsasta, afro-beatista, hiphopista.
Mitä positiivisia ja negatiivisia puolia muusikkona toimimiseen liittyy?
Positiivista on mahdollisuus saada elantonsa siitä mistä intohimoisesti pitää. On erityisen mukavaa, että voimme jakaa tämän intohimon muiden kanssa, sellaisten sävelmien ja sanoitusten voimin, jotka meihin itseemme kolahtavat. Joskus ihmiset lähtevät keikalta onnellisempina kuin ovat sinne tulleet. Se on pääasia ja aivan ihanaa.
- Negatiivista on taas se, että joudumme toisinaan elämään huonojen sosiaalisten ja aineellisten olojen keskellä. Jos haluaa säilyttää itsenäisyytensä ja vapautensa, täytyy kamppailla.
Millainen kuva teillä on Suomesta ja suomalaisista?
On vaikea muodostaa kuvaa maasta, joka on kaukana kotoa ja jossa ei ole koskaan käynyt. Joitakin kliseisiä asioita nousee mieleen: porot, joulupukki, sauna ja avantouinti, revontulet, vodka, muotoilu, toimiva ekologia. Niin kuin sanoin, nämä ovat ikävä kyllä vain täkäläisiä kliseitä.
Tunnetteko suomalaista musiikkia tai suomalaisia taiteilijoita?
Aika vähän: arkkitehti Alvar Aallon ja säveltäjä Jean Sibeliuksen sekä Porin jazzfestivaalit.
Miten kuvaisitte omaa musiikkityyliänne?
Ranskassa meidät lasketaan “reggae”:hin kuuluvaksi yhtyeeksi. Ennen kaikkea edustamme jamaikalaista musiikkia 50 vuoden ajalta, maustettuna omilla vaikutteillamme, jotka äsken luettelin.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
Forum
