 Suomentanut Aninka Lounasmaa
Milloin ja millä tavoin päätit ryhtyä muusikoksi?
Vuosina 86-87 break’in ja smurfin jälkeen alettiin kirjoittaa musiikkia ja räpätä.
Ketkä muusikot ovat antaneet sinulle vaikutteita?
NWA, Public Enemy, LL Cool J, Mickael Jacksin, Kassav, Zaïko, Langa Langa.
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet muusikkona oloon Ranskassa?
Hyvä puoli.. sanoitusten voima. Huonona puolena voi mainita sen, että ranskan kieli ei swingaa kuten englanti eikä se ole yhtä hyvää vientitavaraa.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Moderni ja hyvin järjestäytynyt pohjoinen kansa. En tunne tapojanne kovin hyvin..
Tunnetko suomalaista musiikkia tai suomalaisia muusikoita?
Olen kuullut teikäläisestä rapista, ja muistakin musiikeista, mutta en tunne ketään muusikkoa. Olen kuullut että teillä on hyvää puhdasta ääntä.
Miten määrittelisit musiikkityylinne?
Ranskalaista soolohiphoppia, artistina ja jokapaikan tuottajana tai toteuttajana.
Tuntuuko sinusta että musiikkityylisi olisi muuttunut paljon vuosien varrella?
Tyylini on kehittynyt, olen kokeillut muita sointuja eri vaiheissa: zoukia, rythm and bluesia, raggaa, afrikkalaisia musiikkityylejä.
Miten koet ja selität kaikki nämä muutokset?
Ikä, tutkimus, muiden vaikutus ja myös oma syntyperäni.
Oletko ajatellut muuttaa kokonaan musiikkityyliä?
En soolona, mutta tuotemerkkini tuottaa sitä miltä siitä tuntuu.
Mitä aiheita käsittelet lauluissasi?
Taistelua, koulutusta, intohimoa, ajattelua, kuvitelmia, rakkautta, vihaa..
Mikä on suosikkikappaleesi ohjelmistossasi?
Ne ovat kaikki omia lapsiani, mahdotonta sanoa.
Käytkö säännöllisesti kiertueella?
Ranskassa, Karibialla, Afrikassa, Montrealissa, joo..
Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa?
Pidän luomisesta, eli siis studiotyöskentelystä.. nukun studiolla, se on kotini. Lavallaolo on esiintymistä, sitä että menee ulos ja näkee ihmisiä. Molemmat ovat minulle tarpeellisia.
Kun valmistelet uutta levyä, mistä vaiheesta pidät eniten?
Miksausvaiheesta, sillä se on monen kuukauden ympärivuorokautisen työn ja ajattelun yhteensovittaminen.
Mitä musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
Hiphoppia, raggaa, afroa ja zoukia.
Mitä ajattelet Internetistä muusikkona?
Se on meille kovin vaikeaa!
Oletko sitä mieltä että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Mielestäni pitäisi toteuttaa “1 kappale = 1 euro ” –politiikkaa, se ei ole kallista ja siinä kunnioitetaan kaikkia (kappalemyynti).
Mitä suunnitelmia sinulla on?
Kuva, elokuva ja tuottaminen.
Olisitko valmis tulemaan “suureen Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Minusta on kiva keksiä uusia ideoita, uusia vaikutteita, tunnelmia ja maisemia. Lisäksi tekisin musiikkiani tunnetuksi.. kyllä, tulisin mielelläni!
Haastattelun toteutti Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Kääntänyt Liisa Kuivasmäki
The Rasmus on viettänyt viime kuukaudet studiossa uutta levyä äänittäen. Kuinka äänitykset sujuivat?
Se oli helpompaa kuin koskaan aiemmin. Työskentelimme samojen tuottajien kanssa kuin viime kerralla ja nyt saimme nostettua musiikin aivan uudelle tasolle.
Mikä on suosikkivaiheesi levytysprosessin aikana ja miksi?
Henkilökohtaisesti pidän eniten lounastauoista. Rehellisesti sanoen parasta on matkustaa viideksi viikoksi vieraaseen maahan parhaiden ystävieni kanssa, asua samassa kämpässä, haista, pitää hauskaa ja soittaa rockia 12 tuntia päivässä.
The Rasmus on todella suosittu ja arvostettu Suomessa. Pelkäätkö silti yleisön reaktioita uutta levyä julkaistessanne?
Uuden levyn julkaiseminen on aina jännittävää, koska on mahdotonta tietää etukäteen, miten ihmiset reagoivat uuteen materiaaliimme. Lyö minua jos olen väärässä, mutta minun mielestäni jokainen bändi tarvitsee yleisöään.
Onko uudella levyllä jotain erityistä teemaa?
Soundit ja sanoitukset ovat kummatkin hieman tummasävyisempiä ja tunteikkaampia kuin aikaisemmin. Kaikki kappaleet ovat mollisointuisia ja tunnelma on aika surullinen ja epätoivoinen. Suomalaisessa unelmoivassa melankoliassa on aika paljon voimaa.
Milloin ja miksi bändinne perustettiin?
Aloitimme vuonna 1994 lukiobändinä ja soitimme Metallicaa, Nirvanaa ja muiden vastaavien bändien musiikkia. Harjoittelimme Paulin (The Rasmuksen kitaristi) vanhempien kellarissa. Meillä oli myös viitisen omaa kappaletta. Liisteröimme julisteita kaupungilla kerätäksemme rahaa ensimmäisen cd-demon nauhoittamiseen. Saimme sattumalta yhden biisimme soimaan radioon ja ihmiset riehaantuivat täysin keikoillamme.
Mistä bändin nimi tulee?
The Rasmus ei nimenä tarkoita mitään erityistä. Meistä se vain näytti hyvältä ja oli omaperäinen.
Mitkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet eniten elämääsi ja musiikkiisi?
Olen aina pitänyt Weezeristä ja tällä hetkellä mielestäni paras bändi on Muse. Ihailen myös Björkiä, koska hän on aina seurannut omia teitään, mutta pitänyt silti mielensä avoimena uusille cooleille jutuille. Hänellä on asennetta ja hieno elämäntyyli.
Mitä ovat hyvät ja huonot puolet suomalaisen muusikon elämässä?
Ensinnäkin olen todella onnellinen siitä, että pystyn elättämään itseni olemalla mukana tässä bändissä. Minun ei ole koskaan tarvinnut työskennellä hampurilaisravintolassa ja olen siitä todella ylpeä. Huono puoli on se, että jotkut ajattelemattomat fanimme häiritsevät yksityiselämääni telttailemalla ulko-oveni edessä.
Millainen mielikuva sinulla on ranskalaisesta musiikista?
Paljon hip hopia ja rappia, coolia dance-musiikkia, esimerkiksi Daft Punk ja Phoenix.
Onko sinulla jotain ranskalaista suosikkikappaletta?
Cherbourgin sateenvarjot. Se on äärimmäisen kaunis ja koskettava.
Millaisia tarinoita ja aiheita käsittelette biiseissänne?
Tällä levyllä sanoitukset ovat lähinnä anteeksipyyntöjä, tunnustuksia ja avunhuutoja. Jokainen biisi on kirje jollekin ihmiselle. Sen takia levyn nimi on Dead Letters.
Mikä on suosikkisi omista biiseistänne?
Lempikappalettani on todella vaikea nimetä ja se vaihteleekin koko ajan. Juuri nyt se on Funeral Song uudelta levyltämme. Se on todella minulle todella henkilökohtainen kappale, melkein liiankin henkilökohtainen.
Pidätkö enemmän keikkailusta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, koska ne poikkeavat toisistaan niin paljon. Mikään ei kuitenkaan voita keikkailua, kiertueita ja matkustamista villin bändiporukkamme kanssa. Keikkatilanne on spontaanimpi ja sen takia jännittävämpi.
Hassu kysymys, mutta mikä on kaikista koskaan kuulemistasi biiseistä paras?
Weezerin “A Good Life” Pinkerton -levyltä. Se vain on paras! (Tämä oli sitä paitsi hyvä kysymys.)
Muusikoiden kannalta internet on mielenkiintoinen juttu, sillä sen avulla voi saavuttaa laajemman yleisön, mutta se on myös uhka muusikoiden tekijänoikeuksia ajatellen. Mitä mieltä olet internetistä?
Itse ostaisin mieluummin oikean cd:n kansilehtineen, sellaisena kokonaisuutena kun se on suunniteltu. Levyjen ostaminen myös mahdollistaa muusikoille heidän seuraavan levynsä tekemisen.
Millaisia projekteja sinulla on nyt meneillään ja suunnitteilla?
Haluan matkustaa Ranskaan ja rakastua!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Haastattelija Vincent Lefrançois
Kuinka sinusta tuli laulaja?
Isäni on muusikko, joten musiikki on aina kuulunut elämääni; minä seurasin hänen mukanaan konsertteihin..12-vuotiaana menin mukaan kuoroon, siellä minusta tuli nopeasti solisti ja 15-vuotiaana perustin rock-bändin, soitimme Noir Désirin, Ac/Dc:n kamaa jne… En oikeastaan koskaan päättänyt tehdä tätä työtä, musiikki valitsi todellisuudessa minut.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Tuttipullooni isä laittoi Nougaroa, Lavilliersiä, Bécaud’ta ja Montandia, äitini lisäsi Rita Mitsoukon, Beatlesit, ja Graeme Allwrightin, saanette tuntumaa ilmapiiriin…melko hieno perintö. Myöhemmin esikuvani pysyivät samoina, mutta lisääntyivät Frehelillä, Damialla, les Têtes Raideseilla, M:llä, Juliettellä, La torduellä, Les Vrp:llä, Joy Divisionilla.
Mitkä ovat Ranskassa muusikkona olon positiiviset ja negatiiviset puolet?
En tiedä sitä, mutta minun musiikkirekisterissäni olen huomannut, ettei kannata olla kovin kaunis, tai ainakaan, ei saa huolehtia lookistaan…jos ei tahdo tulla luokitelluksi “tyhmäksi kanaksi”.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Öh…siellä on kylmä!
Tunnetko suomalaisia muusikkoja tai artisteja?
Ei, valitan, enpä usko. Artisteja kylmästä pohjolasta…en tunne kuin Björkin.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Elektronista tanssimusiikkia levyllä ja tanssittavaa rockia lavalla
Mistä laulusi kertovat?
Minun lauluni ovat kuin lyhytfilmejä ja minä olen joko kertoja tai yksi henkilöhahmoista (annan itselleni jopa usein pääroolin)
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
Minä pidän niistä kaikista, koska jokaisella niistä on hyvä syy olla olemassa, ne täydentävät ja limittyvät keskenään, kertoen yhdessä siitä, kuka olen.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, siitä lähtien kun levyni tuli ulos teen pieniä kiertueita (lämmittelijänä Hawksley Workmanille, Arthur h:lle, Têtes Raides:eille, Art Mengolle) ja tänä kesänä kierrän festivaaleilla kuten Montréalin francofoliesilla.
Pidätkö enemmän lavalla olosta vai studiotyöskentelystä?
Hetkeäkään epäröimättä lavalla olosta
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Calia, sanseverinoa ja muita.
Typerä kysymys…mikä on suosikkikappaleesi?
Liian vaikea kysymys!
Mitä ajattelet intenetistä muusikkona?
Mielestäni täytyy todella löytää koneelta lataamisen ongelmaan ratkaisu, jos tahdotaan säilyttää luominen. Minä puolestani en lataa levyä, ellei se ole myynyt kultaa (100000 kappaletta myyty), ja jos levy todella miellyttää minua, ostan sen kuitenkin. Täytyy ajatella levyä esineenä, jonka voi haluta omakseen kotiinsa.
Mitä suunnitelmia sinulla on?
Keikkailu ja toinen levy, jonka parissa alamme työskennellä
January 24th, 2007
 Suomentanut Minna-Maria Koponen
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Olen jo pikku pojasta harrastanut ja kuunnellut paljon musiikkia. Lopullisesti päätin tehdä siitä leipätyöni nähtyäni Miriam Makeban lavalla Kishasassa (Kongon kansantasavallassa) 20. toukokuuta. Kaikki sai tuolloin alkunsa, ja olin silloin 13-vuotias.
Keiltä muusikoilta tai taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Kun olin lapsi, etenkin kansanmusiikin laulajat tekivät minuun vaikutuksen. Heidän tapansa laulaa ja etenkin heidän sielunsa, jonka kautta he ilmaisivat itseään, kosketti minua. Minusta se oli samaan aikaan hengellistä ja täynnä voimaa… Myöhemmin sain tietenkin vaikutteita muista kulttuureista…
Mitkä ovat muusikkona olon tärkeimmät hyödyt ja haitat?
En osaa sanoa voidaanko suoranaisesti käyttää sanaa hyöty… Musiikin tekeminen on intohimoni, eräänlainen selviytymiskeino, en selviytyisi pitkään hengissä ilman musiikkia. Jos nyt puhutaan hyödyistä, niin musiikin teko on minulle keino paeta kaikkia elämän ongelmia. Kun teen musiikkia, en ajattele juurikaan mitään muuta. Haitta on luullakseni se, että aloitteleva muusikko ei usein pysty hankkimaan elantoaan musiikista, ja se todella hankalaa. Ja nykyisin haittana on myös se, ettei voi enää tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa, vaan joskus on täytettävä joitain ehtoja, etenkin jos ei ole kovin tunnettu. On tehtävä omaa musiikkiaan ajatellen samalla kaupallisuutta.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
He ovat vaatimattomia ja mukavia ihmisiä, jotka pitävät luonnosta.
Tunnetko suomalaista musiikkia?
En oikein hyvin, mutta aikeissa on kyllä tutustua siihen…
Tuntuuko sinusta, että musiikkityylisi on kehittynyt vuosien mittaan?
En sanoisi, että musiikkityylini on kehittynyt. Sanoisin pikemminkin, että taiteilijana kehityn koko ajan, sillä jos taiteilija ei koko ajan kehitä itseään, hän juuttuu paikoilleen. Kaikki musiikilliset vaikutteet, joita kuulet ympärilläsi, kunhan vain vähän avaat korviasi, rikastuttavat paljon. Mitä tulee musikaalisuuteen, sanoisin, että mitä enemmän saat selville, sitä enemmän sinulla on työskentelypohjaa, ajateltavaa ja sitä enemmän edistyt.
Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossasi?
Onpa vaikea kysymys siitä yksinkertaisesta syystä, että en pidä kaikista kappaleistani samalla tavalla. On kappaleita, joista pidän niiden monikerroksellisuuden vuoksi ja joistain toisista pidän niiden, en nyt naiviuden, mutta niiden vaistomaisuuden vuoksi. Vaikka jälkeen päin yritänkin työstää niitä päässäni uudelleen, jokainen kappale on hyvin erilainen. Jos minun nyt pitää sanoa jokin kappale, niin sanon “Boto”. Se on ensimmäiseltä levyltäni. Kyseisellä kappaleella ei ole tyypillisen kappaleen piirteitä, vaan kyse on pikemminkin sen välittämästä hengestä. Tämä kappale edustaa koko lapsuuttani, noitien loitsuja heidän parantaessaan ihmisiä. Minusta tuntuu, että siinä kappaleessa on suurin piirtein kaikki mihin musiikillisesti pyrinkin.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, levyn ilmestyessä, kiertueilla ja kun minut kutsutaan jonnekin oli se sitten Ranskassa, Euroopassa tai missä päin tahansa maailmaa… Maailmassa on vielä muutama maa, jossa en ole käynyt.
Pidätkö enemmän lavalla vai studiossa olosta?
Pidän molemmista. Niissä on molemmissa oma tunnelmansa ja erilaiset työskentelyolosuhteet. Lavalla kaikki tapahtuu välittömästi ja peruuttamattomasti, ja kun teet virheen, et voi enää korjata sitä. Annat itsestäsi kaiken, olet yhteydessä yleisöön ja se on aika taianomainen hetki. Studio taas on jotain ihan muuta. Se on kuin laboratorio, jossa sinulla on aikaa harkita, palata takaisin johonkin, joka ei toiminut. Voit korjata ja korjata yhä uudestaan. Pidän studiossa niistä hetkissä, joina yhtäkkiä saan jonkin valaistuksen ja sitten voin työstää jotain kohtaa yhä uudestaan. Pidän myös studion yksinäisyydestä. Siellä ei ole mitään välikäsiä.
 Valmistellessani kappaletta tai levyä, mistä vaiheesta pidät eniten?
En voi puhua suosikkivaiheesta, sillä kaikki vaiheet ovat niin erilaisia. On vaikeita ja vähemmän vaikeita hetkiä ja niitä valaistuksen hetkiä, joista puhuin aikaisemmin… Jos minun olisi valittava jokin suosikkivaihe, niin se on silloin, kun muut kuuntelevat minua ja sanovat vain: ” Tästä mä tykkään”.
Keitä taiteilijoita kuuntelet tällä hetkellä?
Viimeiset kuuntelemani levyt ovat Aretha Frankliniltä, IAMilta, Erukah Badulta ja Sealilta.
Sitten yksi typerä kysymys… Mikä on kaikkien aikojen suosikkilaulusi?
Kaikkien aikojen? Voi että, onpa vaikea kysymys!!! On hankala sanoa, koska pidän niin monesta laulusta… Mutta on kuitenkin yksi Steve Wonderin laulu, josta pidän erityisen paljon. Se on “Over joy”.
Mitä ajattelet muusikkona Internetistä? Onko se sinun mielestäsi todellinen uhka taiteilijoille (tekijänoikeuksia ajatellen)?
On aivan selvää, että se on uhka niin kauan, kun laitonta CD-kopiointia ei valvota, mutta samaan aikaan Internet on erinomainen työkalu, jos sitä vain osaa käyttää oikein. Se voi olla hyvä musiikinvälityskeino, mutta miten asian voisi järjestää niin, että ihmiset voivat kuunnella, mitä haluavat voimatta kopioida sitä… No… paitsi jos he kopioivat sen ja menevät sitten ostamaan levyn… Joo! Jos se on vain kopiointia varten, niin se on todella sääli!! Muuten taiteilijan studiossa tekemällä työpanoksella ja kaikella siihen sijoitetulla ei ole mitään merkitystä!
Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
Saada levyni valmiiksi. Se ilmestyy syyskuussa 2004.
Olisitko valmis tulemaan “Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Kyllä, olen usein kuullut puhuttavan tästä maasta, jota en vielä tunne, mutta johon haluaisin tutustua.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
Suomentanut Minna-Maaria Koponen
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Lapsena minulla oli kaksi intohimoa: laskettelu ja musiikki. Elämä sitten vain vei minut enemmän musiikin pariin.
Keiltä muusikoilta tai taiteilijoilta olet saanut vaikutteita?
Nuorena kuuntelin paljon David Bowie’a, Beatlesiä, ACDC:tä sitten Alien Sex Fiend’iä, Joy Divisionia 80-luvun lopulle saakka, jolloin Acid house –musiikki syntyi ja rupesin heti kuuntelemaan sitä. Siihen aikaan se oli minulle kuin raikas tuulenpuuska. Siinä oli sellaista äänten monimuotoisuutta, jota en enää löytänyt “rockista” ja se innoitti minua myös syntetisaattoritunneilla.
Mitkä ovat muusikkona olon tärkeimmät hyödyt ja haitat Ranskassa?
Minun mielestäni on kolme etua: Sacem (yhdistys, joka valvoo tekijänoikeuksia) on erityisen pätevä. Free lance –asema mahdollistaa korvausten saamisen sellaisina aikoina, joina ei pidä konsertteja jne. (tietenkään se ei ole niin yksinkertaista, etenkään näinä aikoina, joina tätä etua ollaan uudelleen arvioimassa). Toinen hyöty on se, että Ranska on eräänlainen kulttuurinen, maantieteellinen ja liike-elämän kohtauspaikka. Naapuriemme erilaiset vaikutteet kantautuvat meille jatkuvasti.
Ainoa haitta, mutta sekin on katoamassa, on huonommuuden tunne sitä rockin aikakautta kohtaan, jolloin kielemme kansainvälisellä tasolla koettiin “heikkoutena”. Kuitenkin elektronisen musiikin nousun jälkeen ja usean ranskalaisen bändin päästyä maailman kartalle, tämä tunne on kadonnut. Ainoa “mutta” on se, että Ranska edelleen jatkaa protektionismia ja voi joskus olla jarruna sellaisille elektronisen musiikin muusikoille, jotka ovat valinneet soittavansa instrumentaalikappaleita tai ovat valinneet toisen kielen kuin ranskan.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Olen käynyt Skandinaviassa (Oslossa ja Kööpenhaminassa), mutta en viipynyt kauan. Saatoin kuitenkin todeta, että Ranskaan verrattuna sosiaaliturvajärjestelmä vaikutti hivenen edistyksellisemmältä, ja siitä lähtien kun olen tehnyt töitä Illën kanssa, tunnen tanskalaista kulttuuria vähän paremmin. Valitettavasti en tiedä paljonkaan Suomesta, mutta olen varma, että se oikein mielenkiintoinen maa.
Tunnetko suomalaista musiikkia/suomalaisia taiteilijoita?
Valitettavasti olen aika tietämätön sillä saralla.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Minusta se on sekoitus sellaista musiikkia, jota olen kuunnellut, jota kuuntelen ja josta pidän. Se on sekoitus rockia, poppia ja dubia elektroniseen musiikkiin pohjautuen. En juutu johonkin tiettyyn “tyyliin”, sillä se ei olisi tapaistani.
Onko musiikkityylisi sinusta muuttunut paljon vuosien mittaan?
En tiedä voiko sanoa paljon. Minusta se on tosiaan muuttunut tai pikemminkin kehittynyt. Mutta aina kuitenkin samaan suuntaan eli yhä monimuotoisempaan ja sekoittuneempaan tyyliin.
Mistä huomaat ja miten selität nämä muutokset?
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että onnistun tekemään juuri sitä mitä haluan tietäen, että se mitä tein eilen, on kaukana siitä mitä haluan tehdä juuri nyt ja huomenna. Minusta musiikki ei ole paikallaan pysyvää eikä kukaan taiteilija elämänsä lopussa ole saavuttanut päässään olevaa päämääräänsä tai täydellisyyttä. Kyse on jatkuvasta kyseenalaistamisesta, ja matkan varrella tulee enemmän tai vähemmän onnistumisia.
Mikä on lempikappaleesi ohjelmistossasi?
Pidän “Super harmonystä” sen energisyyden, funkyn soundin ja tietenkin positiivisen sanoituksen johdosta.
Pidän “Gun jha babystä” sen synkkyyden ja raskauden takia.
Konsertoitko säännöllisesti?
Tällä hetkellä Pills ei konsertoi, koska teen parhaillaan uutta levyä. Viimeisimmän levyni piti ilmestyä vuonna 2002, mutta se on edelleen jumissa Island Francessa. Joten tällä hetkellä, kuten sanoinkin, olen kuvaamassa Illën kanssa (a&r levylle, manager, ja minä tietenkin vastaan livenä soivista koneista).
Viihdytkö paremmin lavalla vai studiossa? Miksi?
Minulle on kyse kahdesta täysin eri asiasta enkä voi tehdä niitä samaan aikaan. Minun on pakko keskittyä kokonaan jompaankumpaan: kolme kuukautta studiossa tai kolme kuukautta konsertteja. En ole ollenkaan samassa mielentilassa, kun teen niistä toista. Sitä vastoin on hyvin mielenkiintoista olla studiossa, soittaa kappaleita livenä ja palata sitten studioon työstämään näitä kappaleita sillä perusteella, miten ne ovat toimineet livenä ja mitä niistä on oppinut – siinä voi ottaa huomioon yleisön reaktiot, ja meidän reaktiot.
Mistä vaiheesta pidät eniten valmistellessasi kappaletta tai levyä?
Pidän ilman muuta eniten siitä vaiheesta, jona löydän soundin, musiikillisen langan, beatin, joka saa minut sanomaan “tää on hyvä”, ja joka saa minut kuvittelemaan päässäni siihen jatkon. Kyse on melkein “transsista”.
Ketä kuuntelet tällä hetkellä?
Yritän pysyä ajan tasalla siitä, mitä tapahtuu, kuuntelen radiota, katson musiikkivideoita tv:stä silloin, kun pidän taukoa. R&B:ssä on aika kivoja juttuja (erilaisten tyylien sekoituksia…). Mutta kuuntelen usein Coldcutin ensimmäistä levyä ja myös debyyttialbumia Letfieldiltä, Prassilta, Insane clown possee’lta, Lkj:ltä…
Sitten yksi typerä kysymys… Mikä on kaikkien aikojen lempilaulusi?
Louis Armstrongin “Wonderfull world”.
Mitä mieltä olet muusikkona Internetistä?
Internet on periaatteessa hieno kaupallinen ja tiedonhakuväline, ja käytän sitä päivittäin sähköpostiin ja myös saadakseni tietoa materiaaleista, kuunnellakseni kappaleita.
Viimeisin mastering, jonka tein Illëlle tapahtui Internetin kautta: lähetin äänitiedostot New Yorkin, insinööri teki hommansa ja lähetti meille takaisin uudet tiedostot, jotta saatoimme kuunnella ja arvioida niitä uudelleen. Siinä säästyy valtavasti aikaa. Ja sitten, kun nopeat Internet –yhteydet ja tietokoneet ovat entistäkin nopeampia voidaan kunnon sessioita pitää netissä päivittäin (vaikka kyllä niitä jo nytkin voidaan järjestää joillakin tietokoneohjelmilla).
Onko Internet mielestäsi todellinen uhka taiteilijoille (jos ajatellaan tekijänoikeuksia)?
Tulee mieleen aika, jolloin käytiin samaa keskustelua kasettien suhteen. Ainoastaan se on muuttunut, että laatu pysyy samana (en tarkoita mp3:sia).
Ongelmaan ei ole montakaan ratkaisua. Ranskassa kyse oli 2 frangin keräämisestä per tyhjä, uutena ostettu levy. Se raha olisi maksettu, mutta se olisi maksettu niille, jotka johtavat tekijänoikeusasioita, vaikka he eivät välttämättä olekaan niitä kaikkein kopioiduimpia artisteja.
Jos levyt olisivat vaikka hinnaltaan halvempia… En usko, että yleisölle pitäisi olla vihaisia “piratismista”, sillä sille annetaan mahdollisuudet tehdä sitä: nopeat Internet-yhteydet ja kaivertimet.
Yritetään löytää muita ratkaisuja keksimällä levyjä, joita ei voi kopioida, mutta se on mahdotonta. Siitä lähtien, kun levyt muuttuvat numeerisiksi, kaikkea voidaan “hakkeroida”, joten se on keinotekoinen ratkaisu…
Pitäisi palata siihen hetkeen, jolloin Universalia hallussaan pitävä Philips toi markkinoille kaivertimen heti myytyään Universalin. Minusta se oli aika törkeää.
Tällä hetkellä ainoastaan kokonaisten kappaleiden tai levyjen myynti Internetissä mahdollistaa sen, että taiteilijoilla on jonkinlaisia tekijänoikeuksia… Siinäkin on kuitenkin yksi jippo: Internetin kautta tapahtuva myynti lisääntyy yhä enemmän, mutta mitä tulee taiteilijaan, tällainen myynti aiheuttaa hänen sopimuksessaan suuria kiistakysymyksiä…
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleviksi kuukausiksi/vuosiksi?
Saada uusi levyni valmiiksi ja saada se myyntiin, tehdä kiertue, tehdä Illën toinen levy. Luulen, että vuosi 2004 tulee olemaan melko mielenkiintoinen…
Olisitko valmis tulemaan “Pohjolaan” pitämään muutaman konsertin?
Erittäin mielelläni!!!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Täytyy sanoa, että ihan pienenä valmistin oman kitarani ja soitin sitä korttelissani Rufisquessa kunnes pääsin Senegaliin televisio-ohjelmaan. Ja siitä päivästä lähtien olen saanut paljon kutsuja tulla konsertoimaan. Näin minusta tuli muusikko.
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Minuun vaikuttivat paljon soul-musiikki ja perinteinen senegalilainen musiikki. Tahtoo sanoa Otis Redding, Soudioulou Cissoko Senegalista, Kouate Sory Kandja Guineasta.
Mitkä ovat muusikkona olemisen pääasialliset edut ja haitat?
Uskon, että musiikki on varsinainen kommunikoinnin vektori ja että sen avulla voi välittää viestejä rakkaudesta, rauhasta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jne… Se antaa sinulle mahdollisuuden matkustaa, kiertää maailmaa, näyttää muille maailmaa, saada ja antaa. Se ei jätä perhe-elämälle paljoa aikaa, koska usein joutuu olemaan kaukana lapsistaan.
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Suomi on kaunis maa, olen tuntenut aika paljon senegalilaisia taiteilijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa ja ovat kertoneet siitä paljon hyvää. Toivon voivani vierailla maassanne joskus. Allahin haltuun.
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pahemmin, poikkeuksena Hasse Wallin yhtye, joka soitti senegalilaisten taiteilijoiden kanssa.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Afrikkalaista kansainvälistä musiikkia (Folk Mbalax)
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Muuttunut. ei, kehittynyt. kyllä.
Miten koet muutokset ja miten selität ne?
Starttasin urani tekemällä akustista musiikkia, olin yksin. Myöhemmin perustin yhtyeen, jossa oli useita instrumentalisteja, se mahdollisti mbalaxin teon, tämän erittäin kuuman musiikin, jota paljon tanssitaan Senegalissa, mikä myös auttoi paljon tekemään minua tunnetuksi maailmalla.
Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Palvon kaikkia lapsiani ja mielestäni jokaisella laululla on tarinansa ja jokainen laulu on lapseni. Minun täytyy pitää niistä kaikista, mutta toisaalta lauluilla kuten “Ajabone”, “Dibi Dibi Reck”, “Jammu Africa” ja ” Dabah” on todellinen tausta ja ne saavat minussa aikaan väristyksiä, rakastan laulaa niitä.
Järjestätkö usein konsertteja?
Kyllä.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä?
Pidän molemmista, mutta pikkuisen enemmän studiotyöskentelystä. Lavallaolo antaa mahdollisuuden suoraan yhteyteen yleisöön, todelliseen kommunikointiin heidän kanssaan. Studiossa on mahdollista palata kappaleeseen, tehdä uudestaan asioita, jos siltä tuntuu, esimerkiksi, ottaa uusiksi ääniä tai vaihtaa kitaroita, koskettimia, jne. Sitä on todella “kotonaan”, vaikka erehtyisit jossain kohdassa, se on mahdollista ottaa uusiksi. ja lavallaolo on sen vastakohta.
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Kun studiotyöskentely alkaa toden teolla.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä, jos ollaan aivan rehellisiä, täytyy sanoa, että kuuntelen Ismaël Lo’ta, koska olen keskellä kirjoitusvaihetta.
Kaikista kuulemistasi lauluista, mikä on suosikkisi?
Vaikea vastata tähän kysymykseen, koska kunnioitan muiden työtä.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Julkaista uusi albumi ja pitää näyttely maalauksistani.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Mielelläni, koska se on velvollisuuteni.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Kuinka päätit ryhtyä muusikoksi?
Polveni takia! Alussa musiikki oli enemmän ympäristöni heiniä: isäni pianossa, veljeni kitaroissa unohtamatta setiäni ja tätejäni! Kaikki tämä ja lisäksi levyjen kuuntelemista tauotta kaiken päivää, klassista musiikkia jne.
Omasta puolestani pidin enemmän kuvataiteista, piirsin, ja sitten “eräänä kauniina päivänä”, ongelmia polveni kanssa ja jouduin vuoteenomaksi 6 kuukaudeksi! Opin käyttämään kitaraa. En tiedä siis oliko kyse omasta päätöksestäni, elämä vie!
Ketkä muusikot tai taiteilijat ovat vaikuttaneet sinuun?
Suosikkini, edelleen muuten, on Maurica Ravel ja muut tunnetut klassikot. Django R. kitarassa tietenkin, Barnay Kessel, Chet Atkins, O.Moore ja unohdan varmasti joitain, antakoot he minulle anteeksi. Mutta mitä vaikutteisiin tulee, ne ovat kaikkialla arjessani, eivät välttämättä pohjimmiltaan musiikillisia muuten. Esimerkiksi leivänpaahtimen ääni saattaa laukaista jotain pientä selittämätöntä!
Minkälainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Päässäni on vain kauniita visioita Suomesta, mutta kuitenkin enemmän kuin turistilla!
Tunnetko suomalaista musiikkia / suomalaisia artisteja?
En pysty kertomaan nimiä, joita olen kuunnellut, paitsi elokuvissa : Aki Kaurismäki.
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
Johnny Depp, näyttelijä, sanoo aina minua yhdeksi ensimmäisistä punkkareista! Se rittää minulle, tullessaan hänen suustaan!
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosien varrella?
Joka tapauksessa täytyy muuttua, siis kehittyä. Tekniikka ja kaikki koneet antavat toisia ääniä ja siis toisenlaisen hengen. Mutta vaikka vaihdan kenkiä niin kenkäni kokona pysyy 42! Joten.
Miten koet muutokset?
Muutokset häiritsevät hiukan, pidin spontaaniudesta: 1 säkeistö sovitusti, 4 muusikkoa, 123(4) ja menoksi. Nyt tekniikka menee kaiken edelle. Onneksi on sähkö!
 Mikä on ohjelmistossasi suosikkikappaleesi?
Minulla ei ole varsinaista suosikkia, ellei se ole viimeisin gaalalauluni, sitten se on ohi, palaan pukuhuoneeseeni. Muuten, rakastan pukuhuoneita, ne ovat pieniä salaisia paikkoja, joissa voi haaveksia, heti ennen todellisuutta ja heti sen jälkeen, voisi sanoa, koska usein, lopultakin, Pariisi herää.
Pidätkö enemmän esiintymislavasta, vai studiosta? Mistä syystä?
Pidän enemmän esiintymislavasta, koska siellä yhteys on suora. Siellä on keskustelua, jotain täytyy tapahtua yleisön kanssa. Studiossa “yleisö” on harvalukuista ja ei tee muuta kuin kritisoi, nussii pilkkuja kuten sanotaan. Mutta se unohtaa usein, että vaikeinta on osua niihin!
Kun valmistelet kappaletta tai albumia, mikä hetki tai vaihe on suosikkisi?
Jos puhutaan vaiheista, pidän eniten viimeisestä suorasta viivasta, siitä joka vie maaliin. Kuten kirjailijalle valkoinen sivu on alku, niin levyn tekemisessä vaaditaan ainakin minun tapauksessani, että tyhjennän korvani. Sitä on aina vaikutteille altis ja kun joitain laulunalkuja tai sanoja tulee, se on huippujuttu, sitä on tyytyväinen ja haluaa jakaa sen, ja alku ei jää tähän, alkio on jo matkalla. Vaikkakin loppujen lopuksi synnyttäminen on aina tuskallista.
Epäiletkö edelleen yleisön reaktioíta kun julkaiset uuden laulun tai albumin?
En voi epäillä kuin ymmärtämättömyyttä, se on pahinta, koska siinä tapauksessa sanon itselleni, että ilmaisit itsesi huonosti, joko sanoissa tai musiikissa. Joka tapauksessa, kuten avioliitossakin, tarvitaan huonoja hetkiä, jotta voidaan arvostaa niitä hyviä.
Mitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Useita, koska kuuntelen jazzkanavaa. Paris Jazzia ollakseni tarkka, unohtamatta Birelli Lagrènea ja Khalif Chahimaa.
Mitä ajattelet muusikkona internetistä?
Sen pitäisi olla hyvä liitto, mutta silloin tällöin jompi kumpi pettää kumppaniaan. Internetissä matkustaa helpommin kuin sätkällä, mutta siinä on liikaa, aivan liikaa tarjontaa. Jos tietää tarkalleen, mitä etsii, se on parasta, mitä voi olla, mutta se pysyy silti edelleen koneena.
Mitä projekteja sinulla on tuleville kuukausille/ vuosille?
Ei projekteja, mutta tehtävää. Kas, en ole kovin ahkera. Telkkua, suorana tai ilman ja yksi elokuva joulukuussa. Mutta ennen kaikkea huolehdin kissoistani Korsikassa.
Olisitko valmis tulemaan “suureen pohjolaan” pitämään joitakin konsertteja?
Tulemaan? Tottakai! Päinvastoin!
Joitain konsertteja? en tiedä.
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Tina Purhonen
Miten aloitit laulamisen?
Ihan sattumalta erään ystävän kautta. Hän räppäsi siihen aikaan ja opetti minua kirjoittamaan.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Amerikkalaiset artistit. Queen Latifah, Mc Lyte, Public Enemy….
Mitkä ovat hyvät ja huonot puolet, kun toimii muusikkona Ranskassa?
Negatiivista on, ettei tätä pidetä vielä todellisena ammattina Ranskassa.
Positiivista on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän.
Minkälainen kuva Sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Valitettavasti en tunne Suomea lainkaan.
Millainen kuva Sinulla on suomalaisesta musiikista?
En taida tuntea suomalaista musiikkia.
Miten kuvaisit musiikillista tyyliäsi?
Sanoisin, että teen arkielämän realiteetit tiedostavaa hip-hopia. Joskus tyylini voi olla rajua, mutta samanaikaisesti se on hyvin herkkää.
Mistä laulusi kertovat?
Sanoma, jota yritän välittää vaihtelee; laulan tasa-arvosta ja kunnioituksesta yleisemmälläkin tasolla (sosiaalinen, mies / nainen, rasismi), mutta myös rakkaudesta ja toivosta.
Mikä on oma suosikkisi levyilläsi?
« Et si … »
Miksi juuri se?
Koska se antoi minulle mahdollisuuden surra veljeni kuolemaa.
Käytkö konserttikeikoilla säännöllisesti?
Kyllä, säännöllisesti.
Pidätkö enemmän lavaesiintymisestä vai studiotyöstä?
Lavaesiintymisestä.
Mikä on mielihetkesi, kun olet työstämässä levyäsi?
Kun teen demoa, olen yksin ääniteknikon kanssa. Silloin tajuan, miltä laulu tulee todella kuulostamaan.
 Millaista musiikkia lkuuntelet tällä hetkellä?
Pääasiassa hiphopia
Tyhmä kysymys… Mikä on mielilaulusi?
Jay-z: « Bounce »
Mitä ajattelet internetistä musiikin kirjoittajana ja tulkitsijana?
Mielestäni se on erittäin paha.
Oletko sitä mieltä, että Internet on todellinen uhka artisteille (tekijänoikeuksien kannalta)?
Se on erittäin suuri uhka. Ongelmaan yritetään löytää jatkuvasti ratkaisuja (esim levykauppiaiden käyttämät turvamekanismit); taiteilijan oikeuksia yritetään suojella.
Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Olen tällä hetkellä toipumassa vakavasta sairaudesta. Seuraavaksi aion tehdä kolmannen levyni ja antautua jälleen hiphopin kovalle tielle!
Olisitko valmis tulemaan konserttikiertueelle ‘Suureen Pohjolaan’?
Miksipä ei! Musiikkini on kansainvälistä ja minusta on mukava esittää sitä uusille kuulijoille.
Kiertue Pohjolassa olisi todella mukavaa!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Mari Junkari
Kuinka sinusta tuli muusikko?
Aloitin ensimmäiset radiolähetykseni salanimellä Roudoudou vuonna 1981, kun valtiollinen radiomonopoli purettiin. Opiskelin siihen aikaan kuvaamataiteita ja olinkin paljon kiinnostuneempi radiofonisten teosten luomisesta kuin radiossa esiintymisestä.
Tein alusssa ensimmäiset äänikollaasini Revox-nauhurilla. Yhdistelemällä eri musiikin lajeja syntyi mainossävelmiä ja lähetysten tunnusmusiikkeja. Olin onnekas saadessani työskennellä Radio Novassa, joka oli tuohon aikaan varsin kokeellinen.
Kiinnostus äänen leikkaukseen ja miksaukseen sai minut ostamaan samplerin 90-luvun alussa ja sitten vain jatkoin elektroakustista askarteluani yhden uuden laitteen avulla.
Ja kaikki on tietenkin tapahtunut vähitellen vuosien kuluessa.
Ketkä musiikintekijät tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Koska olen syntynyt vuonna 1962, olen epäilemättä joutunut alttiiksi monenlaisille vaikutteille. Nykyisin minua eniten inspiroivat musiikin lajit ovat reggae, jamaikalainen dub, jazz, soul-musiikki ja elokuvamusiikki. Kuitenkin olen huomannut saaneeni vaikutteita myös muunlaisesta musiikista, kuten mainosten musiikista tai television äänimaailmasta, joille altistumme lähes päivittäin. Ne ovat ääniä, joita olen kuullut lapsena televisiota katsellessani ja jotka nykyisin palaavat mieleeni hyvin elävinä. Esimerkkinä voin mainita havaijilaisen kitaran, joka oli suurta muotia siihen aikaan. Rakastan kaikkia värejä ja ääniä, jotka muistuttavat minua kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuista.
Mitkä ovat mielestäsi Ranskassa muusikkona olemisen myönteiset ja kielteiset puolet?
Globalisaatio vaikuttaa musiikin alalla aivan kuten muuallakin: muusikon on yhä vaikeampaa tienata elantonsa pelkästään musiikillaan. Musiikkibisnes on nykypäivänä todellakin maailmanlaajuista tai paremminkin “universaalia”.
Pieniä, itsenäisiä tuottajia ei juurikaan enää ole, esiintymismahdollisuudet, konserttisalit vähenevät. Pienen ryhmän on siis melko vaikea päästä esiintymään ja levyttämään, joten vaihtoehdoksi jää, että pienet ryhmät ryhtyvät itse levyjensä tuottajiksi, mikä sinällään on hyvin positiivista.
Millainen kuva sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Se vastaa postikorttien kuvagalleriaa: keskiyön aurinko vuorojen yllä, saamelaiset paimentamassa porotokkiaan lumisten lakeuksien halki revontulien loistaessa. Kuva vaaleista, isokokoisista ja terveistä ihmisistä lähellä luontoa, jotka ravitsevat itseään kaloilla ja savustetulla poronlihalla ja juovat viinaa.
Tunnettuja kliseitä… Olen käynyt Islannissa (suorastaan rakastan sitä maata!) ja kuvittelen (tosin ehkä väärin) näiden maiden ihmisten olevan samalla tavalla lämminsydämisiä. Kun asuu kylmän keskellä, on oltava sisältä lämmin!
Millainen kuva sinulla on suomalaisesta musiikista?
Minun on pakko myöntää, ettei minulla ole siitä minkäänlaista kuvaa, mutta kuvittelisin sen olevan sellaista euro-poppia kuin muuallakin.
Valitettavasti globalisaatio, josta jo puhuimme, tekee vääryyttä musiikin monimuotoisuudelle. Musiikki kuulostaa samanlaiselta kaikkialla. Mutta toivon olevani väärässä ja toivon, että on olemassa oikea “pohjoinen” musiikkityyli.
Kuinka kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yhdellä sanalla: electropica. Se on sekoitus elektronista musiikkia ja aurinkoisia rytmejä.
Oletko koskaan harkinnut musiikkityylisi vaihtamista? Millaisen tyylin voisit ajatella valitsevasi?
Yritän saada erilaiset musiikin lajit kohtaamaan toisensa siinä määrin kuin se vain on mahdollista. Mutta vaikka rakastankin eri lajien yhdistelyä, toivon silti säilyttäväni tietyn oman tyylini.
Mistä kappaleesi kertovat?
Suurin osa kappaleistani on instrumentaalimusiikkia sillä minulla ei ole kovinkaan paljon sanottavaa. Aivan kuten radioaikoinani, minua kiinnostavat yhä paljon enemmän musikaalisuus ja musiikkilajien yhdistely kuin sanat.
Tietenkin yritän välittää musiikillani viestiä rauhasta ja rakkaudesta, hauskuudesta ja huolettomuudesta.
Mikä kappaleistasi on suosikkisi?
Ei sellaista ole. Riippuu niin paljon mielialasta, mikä kappale millonkin tuntuu parhaimmalta. Ehkäpä “Just A Place In the Sun”.
Käytkö säännöllisesti keikoilla?
Viime vuonna ryhmälläni “Roudoudou Magic Combolla” oli onnea ja saimme kiertää esiintymässä aika ahkerasti.
Pidätkö enemmän keikka- vai studiotyöstä?
Ne ovat kaksi hyvin erilaista työtä. Studiotyöhön liittyy paljon stressiä, koska olen luonteeltani perfektionisti. Haluan olla varma siitä, että studiossa tekemäni ratkaisut ovat oikeita sillä äänityksen jälkeen kappaleet säilyvät sellaisina ikuisesti.
Lavalla esiintymisen etuna on mahdollisuus saada kappaleet “elämään”, mahdollisuus kokeilla uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea hauskan pitäminen ja ihmisten tapaaminen.
Mikä on mielestäsi kappaleen- tai levyn tekemisen paras työvaihe?
Koska sävellän kaiken yksin tietokoneellani, parasta on – kuten lavaesiintymisessäkin – toisten artistien tapaaminen studiolla. Nuo hetket ovat varsin rentoja ja hauskoja sillä muusikot ovat huumorintajuisinta porukkaa, jonka olen koskaan tavannut.
Sitten ehkä hieman tyhmä kysymys, mutta mistä kuulemastasi kappaleesta pidät eniten?
Ei niinkään tyhmä kysymys, mutta erittäin vaikea. En osaa päättää Asha Boshlen elokuvassa „Yaadon Ki Baaraat” esittämän kappaleen „Chura liya hai tum ne” ja Henry Mancinin tulkitseman „Love Song from Mutinity On The Bounty” välillä.
Toisaalta John Holtin “Ali Baba” ei myöskään ole hassumpi. Ja sitten on vielä Dean Martinin “Sway”… ja kaikki David Bacharatin ja Beatlesien kappaleet…
Eihän tuo nyt niin vaikea kysymys ollutkaan!
Mitä mieltä olet musiikintekijänä / esiintyjänä internetistä?
Se on hyvä väline musiikin levittämistä ajatellen, erinomainen tiedotusväline. Saan paljon postia eri puolilta maailmaa internetsivujeni (www.roudoudou.fr) kautta. Suurin osa internetin käyttäjistä, jotka kirjoittavat minulle, ovat tutustuneet musiikkiini nimenomaan nettisivujeni välityksellä. En ole vielä saanut postia Suomesta, mutta ehkä jotain alkaa tapahtua tämän haastattelun ansiosta.
Mikäli viittaat internettiin liittyviin tekijänoikeudellisiin ongelmiin ja musiikin kopioimiseen ilmaiseksi omalle koneelle, niin totean vain ettei minulla ole mitään kopiointia vastaan, en kylläkään tee sitä itse.
Käytätkö tietokonetta musiikkia tehdessäsi?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Jokin aika sitten vaihdoin vanhan Atarini Mac G4:ään.
Millaisia suunnitelmia sinulla on?
Minusta on hiljattain tullut isä, joten aion viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäreni Ellien ja hänen äitinsä kanssa. Samalla työstän uusia kappaleita kolmatta levyäni varten. Tuore isyys on inspiroinut minua valtavan paljon.
Olisitko valmis tulemaan keikalle meille Pohjolaan?
Milloin vain haluatte!
Haastattelu Vincent Lefrançois
January 24th, 2007
 Suomentanut Outi Sallas
Miten päätit ryhtyä muusikoksi?
Minä en päättänyt ryhtyä muusikoksi, minä tarvitsin sitä.
Ketkä muusikot tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun?
Niitä on ainakin kymmenen miljoonaa. On Brel, Suicide, Joy Division, Nick Druke, Talk Talk, Léo Ferré ja paljon ranskalaisia 80-luvun alun uuden aallon bändejä (Sapho, Taxi Girl, Marc Seberg…)
Mitkä ovat pääasialliset edut ja huonot puolet kun on muusikkona Ranskassa?
Etuina on paljon paikkoja, missä soittaa, paljon tukirakenteita. Ja huonoista puolista, vaikeus päästä ulos alueelta.
Minkälainen käsitys sinulla on Suomesta ja suomalaisista?
Aki Kaurismäen elokuvien kuvia ja kasvoja. Avaria maisemia ja rakastettavia ja hiljaisia ihmisiä.
Tunnetko suomalaista musiikkia/ suomalaisia artisteja?
Pidän paljon, Kaurismäen lisäksi, joistain 22 Pistepirkon levyistä (varsinkin “Big Luper”-albumista ja sen mahtavasta “Birdy”stä) ja Pan Sonic on suosikkini elektronisista yhtyeistä, Tarwaterin kanssa.
Luin jostain, että haluaisit tehdä musiikkia johonkin Aki Kaurismäen elokuvaan, mitä teillä on yhteistä?
En tiedä, onko meillä yhteisiä kiinnekohtia Kaurismäen kanssa…ehkä etäisyys puhuttavista asioista, ja nostalgia asioita kohtaan, joita ei epäilemättä ole koskaan ollutkaan.
Miten määrittelisit musiikkityylisi?
Voitaisiin sanoa, että teen folk-musiikkia
Tuntuuko sinusta, että musiikillinen tyylisi on muuttunut paljon vuosienvarrella?
Tekstien suhteen, ei juurikaan; sovitusten kyllä. Tahdon tehdä asioista vähemmän synkkiä.
Miten koet nämä muutokset ja miten selität ne?
Levyillä, joita kuuntelen ja halullani muuttua niin vähän kuin mahdollista.
Miksi levyjesi pusseja saa sekä kuvillasi varustettuna että ilman?
Onko tärkeätä saada kuva levypusseihin?
Kuvajutut liittyvät levy-yhtiön vaatimuksiin, lisämyynnin saamiseksi niin kutsutusti. Mutta olen kyllästynyt siihen, inhoan valokuvissa oloa, ja minun täytyisi olla siinä tiukempi, vaatia levypusseja maisemakuvilla varustettuna.
Mikä on omista kappaleista suosikkisi?
“Sous la neige”, joka on La Fossettemainen, koska siinä puhutaan lapsuudesta.
Konsertoitko säännöllisesti?
Kyllä, aika paljon.
Pidätkö enemmän lavallaolosta vai studiotyöskentelystä? Mistä syystä?
Tykkään eniten levyjen teosta, tuntuu siltä, että saan aikaan jotain.
Mikä on suosikkihetkesi albumin -tai kappaleenteossa?
Kirjoittaminen, ja levyn saaminen kun se on valmis.
Keitä artisteja kuuntelet tällä hetkellä?
Daniel Darcia, ranskalaista laulajaa; The Innocence Missionia, amerikkalaista trioa
Ja Debussyn pianoteoksia ja myös Ravelia.
Hölmö kysymys…mikä on, kaikkien kuulemiesi laulujen joukosta, oma suosikkisi?
Ei hölmö kysymys ollenkaan. Se on Nick Draken “River Man”, mystisin laulu, jonka tiedän.
Mitä ajattelet internetistä muusikkona?
Se vähän pelottaa minua, se edustaa totaalista kontrollin menetystä musiikin suhteen; en puhu niinkään cd:iden polttamisesta kuin luokattomien live-äänitysten esittämisestä, yleisessä jakelussa artisteja halveksien.
Uskotko, että internet edustaa todellista uhkaa artisteille (tekijänoikeuksien suhteen)?
Tällä hetkellä kyllä…kuinka voisin sanoa muutakaan?
Mitä suunnitelmia sinulla on tuleville kuukausille?
Konsertteja (Espanja, Saksa, Ranska, Belgia) ja täytyy yrittää nukkua.
Olisitko valmis tulemaan “villiin pohjolaan” muutamalle keikalle?
Kaikkialle. Haluaisin soittaa kaikkialla.
January 24th, 2007
Documents précédents
|
Forum
